Viime viikonloppuna koitti pitkään odotettu, Saaran työtiimin assistentin koordinoima matka historialliseen Melakaan. Matkan suunnittelu sai alkunsa jo muutama viikko sitten, kun assistentti alkoi työpaikkaturinoiden ohessa kehua Melakan hienoja nähtävyyksiä ja pyöräilymahdollisuuksia Saaralle. Saara nyökkäili kohteliaasti työkaverinsa innostuneelle kohdekuvaukselle pari päivää, kunnes tämä sitten ilmoitti olevansa lähdössä ostamaan bussilippuja Melakaan itselleen, ystävättärelleen ja meille. Ilmeisesti Saara oli nyökkäyksien lomassa onnistunut myös nyökyttelemään hyväksyntänsä yhteiselle viikonloppumatkalle!
Matkaan lähdettiin perjantaina jo hyvissä ajoin, jotta vältettiin raja-asemien jokaperjantaiset jonot. Onnistuimme välttämään ruuhkan joka syntyy malesialaisten työntekijöiden palatessa koteihinsa Sinagporesta viikonlopuksi ja pääsimme sujuvasti rajan yli. Johor Bahrussa Malesian puolella seikkailimme ensin paikallisbussilla bussiterminaaliin ja siellä kielitaitoisten singaporelaisten paikallisoppaidemme avulla oikeaan pitkän matkan bussiin. Viiden euron matkalipulla sai reilusti istumatilaa ilmastoidussa ”VIP”-bussissa. Tämän bussin pakastimenraikkaassa ilmassa kolmen tunnin ajomatka öisellä moottoritiellä sujui coolimmasti kuin Pelle Miljoonalla Expressbussissa.
Lauantaiaamuna oppaamme veivät meidät ensin pienelle kävelykierrokselle Melakan historialliseen keskustaan. Tyypilliseen singaporelaiseen tapaan oppaamme olivat erityisen innostuneita paikallisesta ruokakulttuurista. Niinpä matkamme katkesikin heti alkuunsa, kun vastaan tuli ruokala jossa myytiin kiinnostavia paikallisherkkuja.
Näkymä kaupungintalon portailta
Herkkukattauksessa oli tarjolla mm. siniseksi värjättyjä, käsityönä valmistettuja ja banaaninlehteen käärittyjä riisidumplingeja, sekä cendolia, eli kookosmaidolla, vihreällä hyytelöllä ja ruskeilla pavuilla maustettua jäähilejälkiruokaa. On myönnettävä että nämä olivat parhaat (joskin ainoat) versiot, joita olemme maistaneet näistä ruokalajeista!
Hieman myöhemmin aamupäivällä pääsimme varsinaiseen asiaan, eli historiallisten nähtävyyksien tutkimiseen pyöräillen. Vanhoina pyöräteiden valtiaina olimme hieman yllättyneitä ja hämillämme paikallisoppaidemme suunnitelmasta kiertää pyörillä Lonely Planetin n. 3km kävelykierros kaupungin kapeilla keskustaväylillä. Syy vaatimattomaan ja ehkä jopa omituiseen matkasuunnitelmaan selvisi kuitenkin jo ensi metreillä – matkakumppanimme eivät varsinaisesti osanneet pyöräillä!
Retkikunta pyöräilemässä
Saaran työkaveri oli käynyt treenaamassa tätä vaativaa tekniikkalajia jo edellisenä viikonloppuna ja saikin pidettyä ajokkinsa kohtalaisen hyvin hallinnassa. Sen sijaan hänen ystävättärellänsä oli melkoisia ongelmia liikkeelle lähdössä ja suoraan pyöräilyssä. Onnistuimme kuitenkin kiertämään suunnitellun kierroksemme tyylikkäästi kolmessa tunnissa ja bongaamaan samalla joitain kiinnostavia nähtävyyksiä.
Lauantaina ehdimme vielä maistelemaan paria paikallisherkkua, kuten jättikatkarapuja, grillattuja kanansiipiä, isoja chilirapuja (Saara onnistui sotkemaan paitansa pahanpäiväisesti rapupuuhissa), riisipalloja, kanaa ja currymaustettua höyrykalaa. Täydellä mahalla ja hyvällä mielellä suuntasimme illan pimennyttyä iltamarkkinoille, jossa tehtiin ostoksia ja kuunneltiin kiinankielistä eläkeläiskaraokea, joita paikalliset karaoketähdet esittivät antaumuksella täydelle torilliselle yleisöä.
Riisipalloja, kanaa ja kalacurrya
Sunnuntaina ennen kotimatkaa ehdimme nauttia vielä aitomalesialaisesta aamupalasta, johon kuului kahvi, chilinuudeleita possuviipaleilla, soijakastikkeella maustettua löysää kananmunaa ja kaya-tahnalla päällystettyä paahtoleipää. Kokeilkaapa kotona! Ainakin kaya-toastin valmistus on opeteltava!
Malesialainen aamiainen
Saaralle tupsahti tälle viikolle yllättävä työmatka Filippiineille. Antti lähtee viikonloppuna perässä samaan paikkaan. Seuraava reportaasi siis sieltä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti