Weekend Getaway Special # 9 – Nenäapinoita etsimässä

Häävalmistelujen, Suomen loman ja häämatkailun lomassa blogitiimiltä jäi dokumentoimatta yksi lukijakuntaamme varmasti kiinnostava matkakohde – nenäapinoiden bongausretki Bako-kansallispuistoon Kuchingin lähellä. Nenäapinaa, tätä hienoa lajia, tuntemattomille lukijoille kerrottakoon, että nenäapinat ovat suuria, punakarvaisia, isonenäisiä ja pulleamahaisia kavereita. Siksi paikallisväki kutsuu niitä nimellä ”orang belanda”, eli ”hollantilainen”, muinaisten siirtomaaisäntiensä olemuksen mukaan.

Kuultuamme, että näitä hauskannäköisiä kaukaissukulaisia pystyy bongaamaan kahden tunnin lentomatkan päässä Kuchingissa, ostimme lentoliput luontotutkija-henkiselle weekend getawaylle. Kuching sijaitsee Borneon saarella Sarawakin osavaltiossa. Opaskirjan mukaan se on värikäs kaupunki, jossa on hieno kiinalainen vanhakaupunki, paljon menoa ja mainiota ruokaa. Tämä sopi meille, sillä saapuessamme Kuchingiin perjantai-iltana meillä oli valtava nälkä ja suuret odotukset ruoan suhteen. Lähtiessämme illalliselle kahdeksan jälkeen koko värikkääksi kuvattu vanhakaupunki oli kuitenkin hijainen ja tyhjä, emmekä löytäneet sympaattisilta pikkukaduilta kuin yhden aukiolevan ruokakiskan. Annosvalinta oli lopulta helppo, sillä kokki oli yhden asian mies ”I have fried chicken and rice”. No sitä sitten.

Valitettavasti Kuching näytti olevan unten mailla myös lauantaipäivisin, -iltaisin ja sunnuntaisin, sillä lukuisat opaskirjaamme merkityt ravintolat olivat kiinni myös matkamme muina päivinä ja kadut tyhjiä. Yhden kulinaarisen elämyksen onnistuimme silti mahduttamaan kalenteriimme, sillä lauantaiaamuna matkalla bussiasemalle pysähdyimme syömään aamupalaksi riisivellit. Tähän perimalesialaiseen herkkuun kuului keitettyjä lihapullia, sipulia ja raa’ahko kananmuna löysässä veteenkeitetyssä riisipuurossa. Kyytipoikana tuli sokeroimattomia espanjanmunkkeja, jotka naapuripöydän esimerkkiä seuraten murustelimme puuroon mukaan. Onneksi kokki kysyi ystävällisesti jo etukäteen halusimmeko puuroomme maksaa ja munuaisia. Sanoimme ei kiitos.

Puurojen jälkeen siirryimme bussilla ja veneellä vajaan parin tunnin matkan Bako-kansallispuistoon. Perillä satoi, mutta kiskoimme tuulitakkien huput syvemmälle ja lähdimme sademetsän liukkaille poluille patikoimaan. Pidimme korvamme ja nenämme koko ajan valppaina. Vanhoina sademetsän tuntijoina (kts. Blogiteksti syyskuu 2011 – Borneon triangeli) tiesimme, miten apinan tunnistaa: 1) Kuuntele heiluvien oksien ääntä, ja 2) Nuuski, missä haisee apina.

Ja meitähän lykästi! Kuuden kilometrin mittaisen patikkapolun puolen välin jälkeen alkoi metsässä rytistä! Kokonainen apinalauma oli sateen loppumisen jälkeen päättänyt lähteä liikkeelle ja loikki puusta toiseen polkumme yli. Yksi jäi tuijottamaan meitä sen verran lähelle, että saimme sen muhkean pottunenän ja pömppömahan vangittua kuvaankin. Olo oli kuin tutkimusmatkailijalla. 

Nenäapina puussa

  Kameraan tarttui myös kalliopurokilpikonna (vapaa suomennos), lihansyöjäkasveja, liejuryömijöitä ja villisika, joka vähemmän villisti nautti luonnonpuiston kahvilan jätteistä matkamme päätepisteellä. Lopulta näimme lisää nenäapinoita vielä aivan puiston kahvilan lähellä, mutta väliäkös tuolla – olimme bonganneet yhden lauman ihan itse!

Kivimuodostelma Bako-kansallispuistossa

 Sunnuntaina meidän piti viettää aikaa Kuchingissa, mutta katsastettuamme vanhan linnoituksen (jonka museo oli suljettu n. vuonna 1999), alkoi kaupungin hiljaisuus kyllästyttää. Niinpä kiskoimme lenkkarit jalkaan, ja palasimme vanhaan suosikkiharrastukseemme – juoksuturismiin. Hölkäten bongasimme joen rannassa Malesian Idols – tyyppisen koelaulutilaisuuden, taekwondoharjoitukset ja pistäydyimme Sarawakin kulttuurimuseoon, jossa oli esillä muun muassa jättikrokotiilin mahasta löytynyt miesten kello. Museon sisällä maltoimme kyllä kävellä.

Villisika rantalomalla

 Suosittelemme Bako-kansallispuistoa luonnon ja nenäapinoiden ystäville! Seuraavaksi blogitiimi raportoi kauan odotetusta häämatkasta Balille! Pysykää bloggautuneina!

Pääsiäisloma Special - Ryhmämatkalla Jaavan Pariisissa

Ai Bandungiin? Mikset mene Balille? kysyivät Saaran jakartalaiset työkaverit hämmentyneinä, kun Saara yritti kysellä matkavinkkejä pääsiäisen matkakohteeseemme. Emme antaneet epäilevän kommentin kuitenkaan muuttaa kurssiamme vaan suuntasimme Bandungiin seikkailuhenkeä ja pääsiäissuunnitelmia pursuten.

Bandung on kuuluisa outlet-shoppailusta, tulivuorista, kuumista lähteistä ja teeplantaaseista. Matkaseuraksemme tähän ”Jaavan Pariisiksi” ja ”Indonesian farkkupääkaupungiksi” tituleerattuun kohteeseen saimme kaksi muuta seikkailuhenkistä suomalaista pariskuntaa. Mikä olisikaan parempi tapa viettää pitkä viikonloppu kuin tehdä edullisia merkkivaateostoksia, katsella upeita maisemia ja rentoutua luonnon helmassa kuumissa lähteissä paikallista teetä siemaillen?

Jonotettuamme tarpeeksi kauan lentokentällä kiitoradan reunaan ulottuneessa passintarkastusjonossa, pääsimme lopulta taksiimme Novoteliin. Tästä jutusta innostuneita Bandungin-matkaajia suosittelemme pyytämään hotellista ”hiljaisen” huoneen, sillä hartaimmat bandungilaiset heräävät joka aamu klo 3.45 kuuntelemaan Novotelin takana sijaitsevan moskeijan tunnin mittaista rukousta.

Ensimmäisenä päivänä ehdimme maistella paikallisia ruokia, katsastaa muutaman outletin tarjonnan, ja joutua melko omalaatuisen ”viinirypäleitä housunlahkeessa”-turistinryöstökikan uhriksi. Sen seurauksena seurueemme vietti loppuloman yhtä matkapuhelinta köyhempänä.

Päivän ehdoton turistivaltti oli kuitenkin erään vaate-outletin kellarissa sijainnut eläintarha, johon kuuden hengen turistiryhmämme miesväki kävi tutustumassa. Ryhmään teki vaikutuksen erityisesti eläintarhan merimaailma, jonka kymmenessä valtavassa akvaariossa oli jokaisessa yksittäinen kala, kaikki samaa lajia. Kellarikomeroista löytyi myös pöllö, kotka, valtava boa, vuohia, apinoita, kissa, lepakko ja sata hamsteria. Vaikutti siltä, että näytille oli huolittu kaikki eläimet, jotka olivat jääneet yli lähellä sijainneesta ”oikeasta” eläintarhasta.

Toisena päivää kurvasimme heti aamutuimaan oman autokuskimme kyydissä 30km Bandungista pohjoiseen Tangkuban Prahu -tulivuorelle. Bandungin alueen ykkösnähtävyydellä tunnelma oli katossa jo aamukahdeksalta. Parkkipaikka oli täynnä karvalakkimyyjiä (!), poniratsastuksen tarjoajia ja tofukauppiaita. Vaikka olimme luultavasti koko alueen ainoat eurooppalaiset matkailijat, emme olleet yksin. Parkkipaikan viereisiin myyntikojuihin ja näköalatasanteille oli pakkautunut bussilasteittain indonesialaisia turisteja.

Tangkuban Prahun höyryävä kraateri

Onneksi paikallisväki ei ollut kiinnostunut kraatteria kiertävästä luontopolusta ja onnistuimme pakenemaan ihmismassoja kahden tunnin patikkaretkelle sen ympäri. Matkalla kuulimme höyryä hönkivän kraatterin jylinää, näimme upeita maisemia, mutta vain harvoja muita ihmisiä. Muiden patikoijien joukossa oli kuitenkin muun muassa nuorisoporukka, joka vietti lauantaita pelaamalla Twister-peliä rikinkatkuisella vuorenrinteellä.

Vuoriseikkailun jälkeen päätimme virkistäytyä ja pulahtaa rentouttavaan kylpyyn alueen kuumiin lähteisiin. Odotimme jonkinlaista Bali-henkistä kylpyläelämystä upean luonnon keskellä, mutta matkaopaskirjamme suosittelema paikka olikin ”Kuumat lähteet” -teemainen huvipuisto. Altaissa pulikoi satoja ihmisiä, ja muu väki istuskeli vieri vieressä perhepiknikeillä viheralueilla ja kävelypolkujen reunamilla. Rentouttavan hot jacuzzi & cold drink -iltapäivän sijaan kävimme kastamassa varpaitamme yhteen altaaseen (vesi oli lämmintä), päädyimme pariinkymmeneen indonesialaiseen kameraan (olimme jälleen ainoat vaaleatukkaiset turistit) ja matelimme pois paikalta vuosisadan ruuhkassa (30km matka kesti kolme tuntia). Hieno tulivuori – Hengästyttävät kuumat lähteet!

Vilskettä kuumilla lähteillä

 Sunnuntaina jatkoimme seikkailua toisen autokuskin johdolla Bandungista etelään Kawah Putih – tulivuorelle. Matkanteko oli jälleen hidasta, sillä päästyämme Bandungista maaseudulle jouduimme ohittelemaan mutkaisella vuoristotiellä alituiseen hevosvankkureita ja muita meitä hitaampia ajopelejä. Kawah Putihin huipulla ei saanut ostaa karvalakkeja eikä päässyt poniajelulle, ja ehkä juuri siksi siellä oli paljon vähemmän vierailijoita kuin Tangkuban Prahulla.

Ihailtuamme Kawah Putihin kraatterin taianomaista valkeansinistä järveä tarpeeksi kävimme vielä tutustumassa teeplantaaseihin. Palatessamme Bandungiin meille selvisi, että vuorella ripotellut tihkusade oli aiheuttanut kaupunkiin vievällä päätiellä vyötärönsyvyisen järven, jonka johdosta tie oli poikki. Onneksi lähes joka risteyksessä päivysti kuitenkin bisneshenkinen liikenteenohjaaja, joka neuvoi pientä tippiä vastaan kuskillemme mitä katua kannatti käyttää. 

Kawah Putihin maisemat kelpasivat paikallisen parin hääotoksiin

 Kun lopulta saavuimme hotellille, olimme niin täydellisesti autoilun ja elämysmatkailun uuvuttamia, että tarvitsimme ripauksen länsimaista lohtua. Onneksi pizzat Bandungin uutuutta kiiltelevällä ”Java von Paris” – ostarilla turvallisten Zaran ja Starbucksin välissä saivat seikkailumatkailijat tokenemaan!

Blogitiimimme suosittelee Bandungia Jaavan saarta pidempään kiertäville reissaajille, tulivuoribongareille, karvalakkien ystäville ja ruuhkia pelkäämättömille elämysmatkailijoille!