Ai Bandungiin? Mikset
mene Balille? kysyivät Saaran jakartalaiset työkaverit hämmentyneinä, kun Saara
yritti kysellä matkavinkkejä pääsiäisen matkakohteeseemme. Emme antaneet epäilevän
kommentin kuitenkaan muuttaa kurssiamme vaan suuntasimme Bandungiin
seikkailuhenkeä ja pääsiäissuunnitelmia pursuten.
Bandung on kuuluisa
outlet-shoppailusta, tulivuorista, kuumista lähteistä ja teeplantaaseista.
Matkaseuraksemme tähän ”Jaavan Pariisiksi” ja ”Indonesian farkkupääkaupungiksi”
tituleerattuun kohteeseen saimme kaksi muuta seikkailuhenkistä suomalaista pariskuntaa.
Mikä olisikaan parempi tapa viettää pitkä viikonloppu kuin tehdä edullisia
merkkivaateostoksia, katsella upeita maisemia ja rentoutua luonnon helmassa
kuumissa lähteissä paikallista teetä siemaillen?
Jonotettuamme tarpeeksi
kauan lentokentällä kiitoradan reunaan ulottuneessa passintarkastusjonossa,
pääsimme lopulta taksiimme Novoteliin. Tästä jutusta innostuneita
Bandungin-matkaajia suosittelemme pyytämään hotellista ”hiljaisen” huoneen,
sillä hartaimmat bandungilaiset heräävät joka aamu klo 3.45 kuuntelemaan Novotelin
takana sijaitsevan moskeijan tunnin mittaista rukousta.
Ensimmäisenä päivänä ehdimme
maistella paikallisia ruokia, katsastaa muutaman outletin tarjonnan, ja joutua
melko omalaatuisen ”viinirypäleitä housunlahkeessa”-turistinryöstökikan uhriksi.
Sen seurauksena seurueemme vietti loppuloman yhtä matkapuhelinta köyhempänä.
Päivän ehdoton
turistivaltti oli kuitenkin erään vaate-outletin kellarissa sijainnut
eläintarha, johon kuuden hengen turistiryhmämme miesväki kävi tutustumassa. Ryhmään
teki vaikutuksen erityisesti eläintarhan merimaailma, jonka kymmenessä
valtavassa akvaariossa oli jokaisessa yksittäinen kala, kaikki samaa lajia.
Kellarikomeroista löytyi myös pöllö, kotka, valtava boa, vuohia, apinoita,
kissa, lepakko ja sata hamsteria. Vaikutti siltä, että näytille oli huolittu
kaikki eläimet, jotka olivat jääneet yli lähellä sijainneesta ”oikeasta” eläintarhasta.
Toisena päivää kurvasimme
heti aamutuimaan oman autokuskimme kyydissä 30km Bandungista pohjoiseen Tangkuban
Prahu -tulivuorelle. Bandungin alueen ykkösnähtävyydellä tunnelma oli katossa
jo aamukahdeksalta. Parkkipaikka oli täynnä karvalakkimyyjiä (!), poniratsastuksen
tarjoajia ja tofukauppiaita. Vaikka olimme luultavasti koko alueen ainoat
eurooppalaiset matkailijat, emme olleet yksin. Parkkipaikan viereisiin
myyntikojuihin ja näköalatasanteille oli pakkautunut bussilasteittain
indonesialaisia turisteja.
 |
| Tangkuban Prahun höyryävä kraateri |
Onneksi paikallisväki ei
ollut kiinnostunut kraatteria kiertävästä luontopolusta ja onnistuimme
pakenemaan ihmismassoja kahden tunnin patikkaretkelle sen ympäri. Matkalla kuulimme höyryä hönkivän kraatterin jylinää, näimme
upeita maisemia, mutta vain harvoja muita ihmisiä. Muiden patikoijien joukossa oli kuitenkin muun muassa nuorisoporukka, joka
vietti lauantaita pelaamalla Twister-peliä rikinkatkuisella vuorenrinteellä.
Vuoriseikkailun jälkeen
päätimme virkistäytyä ja pulahtaa rentouttavaan kylpyyn alueen kuumiin
lähteisiin. Odotimme jonkinlaista Bali-henkistä kylpyläelämystä upean luonnon
keskellä, mutta matkaopaskirjamme suosittelema paikka olikin ”Kuumat lähteet”
-teemainen huvipuisto. Altaissa pulikoi satoja ihmisiä, ja muu väki istuskeli vieri
vieressä perhepiknikeillä viheralueilla ja kävelypolkujen reunamilla. Rentouttavan
hot jacuzzi & cold drink -iltapäivän sijaan kävimme kastamassa varpaitamme
yhteen altaaseen (vesi oli lämmintä), päädyimme pariinkymmeneen
indonesialaiseen kameraan (olimme jälleen ainoat vaaleatukkaiset turistit) ja matelimme
pois paikalta vuosisadan ruuhkassa (30km matka kesti kolme tuntia). Hieno
tulivuori – Hengästyttävät kuumat lähteet!
 |
| Vilskettä kuumilla lähteillä |
Sunnuntaina jatkoimme
seikkailua toisen autokuskin johdolla Bandungista etelään Kawah Putih –
tulivuorelle. Matkanteko oli jälleen hidasta, sillä päästyämme Bandungista
maaseudulle jouduimme ohittelemaan mutkaisella vuoristotiellä alituiseen
hevosvankkureita ja muita meitä hitaampia ajopelejä. Kawah Putihin huipulla ei
saanut ostaa karvalakkeja eikä päässyt poniajelulle, ja ehkä juuri siksi siellä
oli paljon vähemmän vierailijoita kuin Tangkuban Prahulla.
Ihailtuamme Kawah Putihin
kraatterin taianomaista valkeansinistä järveä tarpeeksi kävimme vielä
tutustumassa teeplantaaseihin. Palatessamme Bandungiin meille selvisi, että
vuorella ripotellut tihkusade oli aiheuttanut kaupunkiin vievällä päätiellä
vyötärönsyvyisen järven, jonka johdosta tie oli poikki. Onneksi lähes joka
risteyksessä päivysti kuitenkin bisneshenkinen liikenteenohjaaja, joka neuvoi
pientä tippiä vastaan kuskillemme mitä katua kannatti käyttää.
 |
| Kawah Putihin maisemat kelpasivat paikallisen parin hääotoksiin |
Kun lopulta saavuimme
hotellille, olimme niin täydellisesti autoilun ja elämysmatkailun uuvuttamia,
että tarvitsimme ripauksen länsimaista lohtua. Onneksi pizzat Bandungin
uutuutta kiiltelevällä ”Java von Paris” – ostarilla turvallisten Zaran ja Starbucksin
välissä saivat seikkailumatkailijat tokenemaan!
Blogitiimimme suosittelee
Bandungia Jaavan saarta pidempään kiertäville reissaajille, tulivuoribongareille,
karvalakkien ystäville ja ruuhkia pelkäämättömille elämysmatkailijoille!
