Weekend Getaway Special #7 - Hong Kong

Keskellä loistavasti alkanutta Botannia Bed & Breakfastin high seasonia blogitiimimme laittoi näppäimistön laulamaan. Raportoimme tällä kertaa muutaman viikon takaisesta viikonloppuretkestämme Hong Kongiin. Kyseessä ei ollut mikään noviisien turistireissu, sillä olimme vierailleet samaisessa kaupungissa edellisen kerran kuutisen vuotta sitten, jolloin otimme Hong Kongissa vastaan uuden vuoden 2006. Suunnitelmissa oli siis mukava paketti vanhan muistelua ja uusia seikkailuja.

Seikkailut meinasivat alkaa jo Hong Kongin passintarkastusjonossa, kun muistelimme kuuden vuoden takaista viisuminhakumatkaamme Kiinan konsulaattiin Helsingin Kulosaaressa. Samalla hoksasimme, että tällä kertaa emme olleet viisumeja hakeneet. Puolen tunnin passijonossa oli jännittävä arvailla, tarvitsevatko Suomen kansalaiset viisumin vain manner-Kiinan vai myös Hong Kongiin. Onneksi passintarkastajasetä päästi meidät portista läpi murinoitta, emmekä joutuneet maitojunalla kotiin. Huh. Viikonloppu saattoi alkaa!

Lauantaiaamun ensimmäinen etappi oli Victoria Peak, jonka näköalat olimme päättäneet tarkistaa uuden urheilulajin, eli juoksuturismin avulla. Ei muuta kuin lenkkarit ja sporttivaatteet päälle, Peak Tram -näköalajunalla kukkulan päälle ja juoksuksi! Kameraa lukuun ottamatta juokseva turistikaksikkomme sulautui oikein hyvin maisemaan, sillä kukkulan rinteiden polut olivat varsin suosittuja lenkkeily- ja ulkoilupaikkoja. Valitettavasti eksyimme jossain vaiheessa kukkulan kiertävältä polulta ja päädyimme hölköttelemään koko vuoren rinteen alas. Suosittelemme kyseistä reittivaihtoehtoa leppoisasta hölkästä pitävälle juoksuturistille.

Näkymä Victoria Peakiltä

Lähdimme taltuttamaan juoksun aiheuttamaa nälkää ”Hong Kongin parhaaseen” dim sum –ravintolaan Hong Kongin City Hall –rakennuksen yläkertaan. Hyvät merkit olivat ilmassa heti saavuttuamme paikalle, sillä n. 100 pöydän ruokasaliin oli kahdenkymmenen pariskunnan jono. Varma hyvä ruoan merkki! Jonotus palkittiin, sillä pöytään päästyämme pääsimme käsiksi melkoisiin herkkuihin. Valitsimme ruoat lautasillemme tarjoiluvaunuista, joita tarjoilijat työntelivät ympäriinsä pitkin ruokasalia. Suosikkiherkkuihin kuuluivat ainakin jauhelihalla täytetyt sokeripullat ja vihannesdumplingit. Aijai.

Hong Kongiin oli sitten viime vierailumme kohonnut muutamia uusia maamerkkejä, muun muassa uusi 484-metrinen pilvenpiirtäjä Kowloonissa. Kävimme lauantai-illan kunniaksi sen ylimmän kerroksen Ozone -kattobaarissa nauttimassa taivaita hipovasta tunnelmasta ja talon antimista. Valitettavasti matkalaisen budjetti ei moista menoa kovin pitkään kestä (hinnat olivat yhtä korkeat kuin Helsingin yössä), joten palasimme hissillä melko nopeasti maan pinnalle. 

Näkymät Ozone-ravintolasta Hong Kong-saarelle mustikkamojiton ja ilmaisten pähkinöiden yli

Sopivan kontrastin hankkimiseksi päätimme käydä vielä vilkaisemassa edellisen Hong Kongin lomamme majapaikkaa USA Hostellia. Tämä upea majapaikka löytyy Kowloonista, räätälipalveluihin ja kopiokelloihin erikoistuneen rakennuskompleksin yläkerroksesta. Majapaikkaan pääsee näppärästi rähjäisen rakennuksen tavarahissillä, kunhan tietää reitin roskapönttöjen välistä. Kyseisen majatalon erikoisuuksiin kuuluvat ikkunattomat, ilmastoimattomat, postimerkin kokoiset huoneet ja käytäväsuihkut, joiden kuumavesisäiliö kiehuu helposti yli. Otettuamme turistikuvan hostellin ovella, totesimme että majoitusvalintamme ovat kehittyneet vuoden 2006 jälkeen hyvään suuntaan. Heihei USA Hostel!

Tunnelmia Kowloonin Temple Street-iltamarkkinoilta

Sunnuntaipäivänä reippailimme Hong Kongin itärannikolla Dragon’s back –nimisellä patikkareitillä maisemia ihaillen. Johtuneeko Kiinasta puhaltaneista tuulista, sillä ihanat hiekkarannat ja sinisenä kimaltava meri olivat melkoisen utupilven peittämät, eikä horisonttia ollut näkyvissä. Patikointi oli kuitenkin virkistävää ja perillä Shek O:n kylässä odotti mukava uimaranta ja hyvä lounas.

Blogitiimi suosittelee hauskaa ja helppoa Hong Kongia niin viikonloppulomailuun kuin pidemmillekin lomille. Kuten Saaran eräs singaporelainen jalkapallotuttu totesi: ”Hong Kong on ihan samanlainen kuin Singapore. Erityisesti metro!”.

Ensi kerralla blogitiimi raportoi kyvyistään häämatkaorganisaattorina. Pysykää nettiyhteyden äärellä!

Botannia Bed & Breakfast

Tervetuloa Botanniaan

Botannian Bed & Breakfast –toiminta kuivui kokoon kesäkuukausiksi suomalaisten suunnatessa kesämökeille aurinkoisia ja lämpimiä kesäpäiviä toivoen. Näin marraskuun koittaessa aurinkoa janoavat lomalaiset ovat kääntäneet katseensa tänne Aasiaan ja Singaporen majatalossamme onkin koittamassa oikea ruuhka-aika! Ensimmäisten Suomen vieraiden saapuessa jo parin päivän kuluttua, on nyt oiva aika kirjoittaa pieni esittely majatalomme palveluista.

Kotikerrostalomme Botannia on suuri kerrostaloyhtiö (”kondo”), joka sijaitsee mukavalla asuinalueella n. 10 km päässä Singaporen ydinkeskustasta. Koska kuuman kosteassa tropiikissa tällainen matka ei taitu pyörällä yhtä helposti kuin koto-Tapiolassa, on Botannialla ikioma hippihenkinen, kukkakuvioitu bussi, jolla asukkaiden on helppo hurauttaa 2km päässä sijaitsevalle metroasemalle.

Vaikka metrolinjaa pitkin pääsee Singaporen joka kolkkaan näppärästi, rennompaa lomatunnelmaa hakevat saattavat mieluummin viettää päivän taloyhtiömme allasalueella. Valinnan varaa löytyy urheilullisesta täyspitkästä uima-altaasta matalampaan leikkialtaaseen ja omaan suosikkiimm, porealtaaseen, jossa on kiva uittaa varpaita vaikkapa iltalenkin jälkeen. Aurinkotuoleista ei yleensä tarvitse taistella, varsinkaan jos valitsee paikkansa hieman sivummalta lasten ja kotiäitien suosiman nurkkauksen ulkopuolelta. Allasalueen peruspalveluista pitää huolen pientä kioskia pyörittävä mummo, jolta voi janon sattuessa ostaa parilla dollarilla vaikkapa kylmän kolan. Tietääksemme hän myy myös vohveleita ja pyörittää pesulapalvelua.

Uima-altaan liplatusta

Vain muutama viikko sitten havaitsimme talonyhtiömme pihalla harrastettavan aamuisin tai chita. Itse emme ole vielä kokeilleet, mutta arvelemme, että myös vieraat ovat tervetulleita näihin aamuvarhaisiin rituaaleihin. Ole kuitenkin valppaana, jos päätät kiusoitella näitä vanhempia herroja, sillä joukossa voi olla myös todellisia kung fu-osaajia. Nämä papparaisiksi naamioituvat taiturit tunnistaa silminnäkijähavaintojen mukaan siitä, että he venyttelevät ennen treenien alkua nostelemalla jalkojaan pihapuiden päälaen tasolla roikkuville oksille. Jos tai chi ei huokuttele, voit aloittaa aamun rauhallisesti myös ruokkimalla pihamme karppialtaan kaloja ja kilpikonnia.

Karppialtaan asukkeja

Kun loikoilu riittää, on aika ottaa hiki irti. Se onnistuu kätevästi taloyhtiömme takapihoilla kulkevalla 400m pituisella juoksuradalla, joka fiinistä nimestään huolimatta on melko tavanomainen asfaltoitu tienpätkä. Lenkkipolun varrella on kuitenkin myös jumppapaikkoja, joissa voit harrastaa leuanvetoa ja muita kuntoilulajeja. Jos juoksu ei ole lajisi, voit ottaa erän tennistä toisella pihapiirin kentistä. Itse olemme toistaiseksi vain kurkkineet aidan takaa otteluita, joten vieraamme raportoikoon alustan kunnosta.

Jos ilmasto tuntuu liian kuumalta ulkolajien harrastukseen, voit paeta hikoilemaan myös kuntosalimme viileyteen. Juoksumatolla on hyvä seurata singaporelaisia tosi-tv –sarjoja, sekä havainnoida muita kuntosalin käyttäjiä, jotka harrastavat muun muassa tasapainoa kehittävää takaperin kävelyä juoksumatolla.

Illan pimennyttyä Botannian piha-alueen grillikatoksilla on kiva istua iltaa. Botannia Bed & Breakfastin kotikokit eivät ole ehkä grillimestareiden aatelia, mutta kunnon grillissä on silti mukava laittaa ruokaa ja nauttia lämpimästä tropiikin illasta.

Oletko varannut jo majoituksesi trooppisessa Botannia Bed & breakfastissa? Jos et, niin tiedät mitä tehdä.

Vauhtia ja vaarallisia hevosvoimia

Kaksi viikkoa sitten Singaporeen rantautui melkoinen moottorishow – Singaporen F1 Grand prix! Vanhoina formulafaneina (Saaralla oli kokemusta Melbournen osakilpailun vapaista harjoituksista vuodelta 2001) olimme tietysti varanneet omat kolmen päivän kisapassimme jo hyvissä ajoin huhtikuussa. Koska kuskien, tallien ja pistelaskujärjestelmän säännöt olivat hieman muuttuneet sitten vuoden 2001, Saaralla oli hieman vaikeuksia seurata itse päälajin jännittävää etukäteisspekulointia. Sirkuksen saapuessa kaupunkiin mielenkiintomme kohdistuikin oheistarjontaan, nimittäin konsertteihin.

Lauantai-illan ykköshittinä esiintyi itse Shakira, jonka taiteellista keikkaa kisaseurueemme pääsi seuraamaan onnistuneen jonotusstrategian seurauksena lavan viereen fanialueelle. Shakiran keikasta odotettiin musiikkiteeveestä tuttua hittikimaraa, mutta illan artisti esittikin laidasta laitaan ja välillä laidan yli keinahdelleen keikkasetin. Leirinuotiofiilistelyä akustisella kitaralla, soolotanssi flamencoa, Metallica-tulkintaa, kitarasoolo, napatanssisoolo, viimeisimmät klubihitit ja lopuksi Etelä-Afrikan mm-jalkapallon kisatunnari. Aijaijai, mikä show, ja lanteet heiluivat!

Shakira ja kitarataistelu

Keikan jälkeen kisa-alueen kapeat kulkuväylät olivat sen verran jumissa, ettemme ehtineet nähdä illan aika-ajoja puolta tuntia pidempää. Ihailimme kuitenkin senkin edestä katsomostamme maisemia upean Marina Bayn yli.  Aika-ajojen jälkeen kävimme vielä kuuntelemassa (hyvin etäältä) menneiden aikojen suursuosikin, Shaggyn keikkaa. Hänen paras lavakarismansa oli korvautunut vuosien saatossa lisäkiloilla ja nuutuneella olemuksella, joten emme vaivautuneet fanialueelle. Kisapäivänä kävimme kannustamassa Sebastian Vettelin voittoon ja ottamassa kisan jälkeen pakolliset kuvat rata-alueella. Jihuu.

Vettel matkalla voittoon

Formulasirkus sattui kaupunkiin sopivaan aikaan, sillä myös oman kisatallimme kalusto vaihtui hiljattain. Ystävämme hopeanuoli poistui jokin aika sitten perheestämme dramaattisten vaiheiden jälkeen. Kiinalainen setä peruutti parkkihallissa rakkaaseen hopikseen pahki aiheuttaen ikävän lommon rekisterikilpeen. Leasingfirman piti oikaista kilpi uuteen uskoon, mutta korjaamisen sijaan firma päättikin yllätykseksemme antaa meille upouuden auton. Kävi varmaan vähän niin kuin hiustenkuivaajalle kodinkoneliikkeessä, ”ei näitä kannata korjata”. Uskollinen sotaratsumme Hopeanuoli vaihtui haikeissa tunnelmissa uuden korimallin sähäkkään Mustaan Kobraan. Ensimmäinen ”oma” automme Hopis jätti meidät 7000 kilometrin, kolmen pienen kolaroinnin ja monen yhteisen hetken jälkeen. Toivotamme Hopeanuolelle onnea uuteen kotiin!

Parin viikon tutustumisjakson jälkeen meistä alkoi tuntua, että tunsimme Mustan Kobran, eli perheen kesken Mustin, niin hyvin, että halusimme antaa sille kunnon sisäänajon. Niinpä lähdimme ulkoiluttamaan sitä pitkälle autoilulenkille Malesiaan. Autolehtimäiseen tapaan auton suorituskyky, varusteet, jalkatila ja peräkontti oli tietysti testattava, jotta nähtäisiin mistä kiiltävän kuoren alle kätkeytyy. Nämä ominaisuudet tuli sopivasti kokeiltua ottamalla mukaan lenkille kolme kaveria ratsastus- ja golf-varusteineen ja suuntaamalla Mustin kuono kohti Legends Golf Coursea ja Rider’s Lodgea, n. 70km ajomatkan päässä sijaitsevaa lomakylää.

Mustin takakontti osoitti avaruutensa, sillä kaksi golfbägiä ja kolmet ratsastustarvikkeet sujahtivat sinne ilman suurta ihmettelemistä. Myös kaverit sujahtivat takapenkille ilman valituksia, joten arvelemme takapenkin olevan kohtuullisen tilava tai sitten ystäviemme vieraskoreita. Miinuspisteitä Musti sai sen sijaan navigaattorista, joka ei Malesian kartoista huolimatta tunnistanut määränpäätämme. Onneksi perinteiset paperikartat ohjasivat meidät perille ilman kertoteitä. Ainoat pienet ongelmat matkalla liittyivät raja- ja tietullimuodollisuuksiin, kuten puuttuviin maahantulokortteihin, peruutteluun tietulleilla, tietullisedän konsultointiin ja malesiankielisten maksuohjeiden tulkintaan. Ei lasketa niitä kuitenkaan Mustin piikkiin.

Perillä Riders Lodgessa miesväki vaihtoi hevosvoimat golfkärryyn ja naisväki kauramoottoreihin. Niissä puuhissa päivä sujuikin rattoisasti lukuun ottamatta pieniä villihevosmaisia tapahtumia iltapäivän maastossa, jolla Saara onnistui saamaan ratsultaan mustelman leukaansa. Kukaan ei kuitenkaan jalkautunut tahattomasti.

Golf-kierroskin sujui leppoisasti huolimatta tulimuurahaista, jotka hyökkäsivät öljypalmusta Antin kimppuun (miksi pallo oli palmun kätkössä, jääköön lukijoiden arvailujen varaan). Onnistunut päivä siis! Illalla oli mukava huristella kotiin Mustin kanssa, joka oli kuuliaisesti odottanut meitä parkkipaikalla kähinöimättä naapuriautojen tai golfkärryjen kanssa.

Ensi viikolla raportoimme Weekend Getaway Specialin muodossa Hong Kongista, jossa kisatiimimme kävi juuri verestämässä kuuden vuoden takaisia lomamuistoja!

Juhlatunnelmaa

Borneon Triangeli

Niin vain kävi, että kesäloma tuli ja meni. Vastahakoinen blogitiimimme joutui vaihtamaan snorkkelin ja sukellusräpylät kaupunkielämään paremmin sopiviin ja sandaaleihin ja aurinkolaseihin, mutta emme malta olla palaamatta syyskauden ensimmäisessä blogissa vielä iki-ihaniin kesälomatunnelmiin. Näin se siis meni:

Viikonloppumatkoilla hiotut matkustustaitomme laitettiin toden teolla koetukselle kahden viikon seikkailulomalla Borneon Sabahilla. Matkakohteina olivat Kinabalu-vuori, Sipadan ja Danum-laakso.

Loman ensimmäinen haaste oli Kinabalu-vuori. Kumpikaan meistä ei koskaan ole vuoria kiivennyt, joten arvelimme 4100m Kinabalu-vuoren olevan sopiva keskikorkea huippu meille valloitettavaksi. Vuori kiivetään kahdessa päivässä niin, että ensimmäisen kiipeilypäivän jälkeen yövytään vuoren rinteellä ja toisen päivän aamuna valloitetaan huippu ja laskeudutaan takaisin. Mieliimme oli maalailtu upean romanttinen kesälomapatikointi vuoren rinteillä ja auringonnousun ihailu aamun sarastaessa maailman huipulla.

Ensimmäisen päivän odotuksia nostattavaa maisemaa

Ensimmäisestä nousupäivästä selvisimme ihan kunniakkaasti ohuen ilman aiheuttamasta hengästymisestä huolimatta. Emme kuitenkaan niin kunniakkaasti, että olisimme onnistuneet pitämään takanamme rakennustyöläisiä, jotka kantoivat polkua pitkin ylös lautoja ja rakennustarvikkeita läpsyköissä ja muissa vaellussääntöjen vastaisissa jalkineissa. Perillä Laban Rata -vierasmajalla siis rakennettiin. Valitettavasti rakennusbuumiin ei kuulunut mökkien lämmönerityksen parannus. 3000m korkeudessa oli nimittäin aika vilpoista, eikä pakastearkkukylmä majapaikkamme tarjonnut kovin hyvää rentoutumismahdollisuutta pitkän kiipeilypäivän jälkeen. Onnistuimme kuitenkin saamaan unen 9-asteisessa lämmittämättömässä mökissä laitettuamme kaikki vaatteet päälle ja kömmittyämme kerrossängyn alapunkkaan vilttikasan alle.

Herätyskellon soidessa 2.30 kaivauduimme peittokasan alta hyytävään aamuun ja aloitimme otsalamppujen valokeilassa pitkän matkan paljasta kalliopintaa pitkin huipulle. Viimeiset toiveemme romanttisesta auringonnoususta katosivat puolimatkasta, jolloin sukelsimme kylmään ja märkään kaatosadepilveen. Kiipesimme siis pari viimeistä tuntia hyytävässä sateessa ja tuulessa näkemättä yhtään mitään. Onneksi olimme jättäneet kuohuviinipullon ja croissantit kauppaan. Huipulla napattiin tunnottomin sormin todisteeksi kuva ja lähdettiin välittömästi alas. Vuori oli valloitettu!

Huipulta palatessa sade oli jo hellittänyt

Seuraava etappimme oli kolmen päivän sukellusretki Sipadan-saarelle ja ympäristöön. Yövyimme Mabul-saarella ”halpaa sukellusta” mainostaneen Billabong Diving – paikan puupaalujen varaan rakennetussa homestay-majoituksessa. Olimme laittaneet elämän risaiseksi ja maksaneet ilmastoidusta huoneesta, mutta Kinabalu-vuoren aiheuttaman syväjäätymisen jälkeen emme pistäneet pahaksemme sitä, että majapaikassamme pidettiin sähköjä päällä vain pimeään aikaan. Ja väliäkös sillä, kun päivät vietettiin meressä pulikoiden ja erilaisia mereneläviä bongaillen! Viimeisen päivän Sipadan-sukelluksilla kilpikonnia, haita ja valtavia kalaparvia lipui ohitsemme sellaisia määriä, että olisi voinut kuvitella olevansa meren sijaan sukeltamassa jättimäisessä akvaariossa.

Yksi kymmenistä kilpikonnista. (>1m)

Merenalaista elämää olisi voinut ihmetellä useammankin päivän, mutta maltoimme silti lähteä seikkailumme kolmannelle osiolle kohti Danum-laakson luonnonpuistoa ja Borneo Rainforest Lodgea. Matka alkoi lupaavasti Mabul-saaren lähisatamasta pick-upin kyydissä, kun matkasimme Madonnan ja saksalaisen teknon tahdissa Sempornan kaupunkiin. Siitä eteenpäin matkanteko muuttuikin yllättävän tahmeaksi, sillä 12-paikkaisen minibussimme kuskilla kesti n. 4 tuntia haalia Lahad Datun bussi täyteen. Liikkeelle päästyämmekin meno eteni takkuisesti, sillä koukkasimme ensin huoltoasemalle tankkaamaan, sen jälkeen korjaamolle laittamaan öljyä koneeseen ja painetta renkaisiin, sitten hautausmaalle jossa eräs matkaaja kävi jättämässä hyvästejä edesmenneelle sukulaiselleen, ja vielä tienvarteen, jotta eräs kanssamatkustajamme pääsi vessatauolle pusikkoon. Laskut menivät hieman sekaisin, mutta yhteensä noin 200 kilometriin meni suunnilleen 10 tuntia aikaa. Fiuuh!

Matka jatkui Lahad Datusta seuraavana aamuna, kun meidät poimittiin taas lava-auton kyytiin ja matka Borneo Rainforest Lodgeen saattoi alkaa! Taipaleemme kuoppaisella metsäautotiellä katkesi kuitenkin jo tunnin kuluttua, kun ilmeni että sateiden aiheuttama tulva oli katkaissut joenylityspaikkamme. Onneksi paikalle oli jo hälytetty todellinen sillankorjausekspertti, joka asetteli kaivinkoneella muutaman jykevän parikymmenmetrisen puunrungon joen yli, niin että pääsimme kävelemään niitä pitkin toisella puolella odottelevan auton kyytiin.

Osaava sillankorjaaja työssään

Borneo Rainforest Lodgen majoitus oli selkeä tasonnousu sähköttömään sukellusmajoitukseen verrattuna (puhumattakaan lämmittämättömästä vuoristomökistä). Lämmin suihku, mahtava ruoka ja terassilta aukeneva viidakkomaisema rentouttivat kivasti mieltä hikisten ja iilimatoja kuhisevien viidakkovaellusten jälkeen. Jo ensimmäisenä päivänä tuli selväksi kaksi asiaa: oppaallamme oli parempi hajuaisti kuin meillä, eikä iilimatosukkia suositeltu turhan takia. Ensimmäisenä päivänä teimme vain lyhyen kävelyn, mutta oppaamme vainusi välittömästi puustossa orangin, jonka onnistuimme vielä ikuistamaan filmille! Muutkin apinalajit oppaamme tunnisti meille maantasosta nenällään yleensä jo ennen näköhavaintoa. Näppärää! Vaikka näimme kolmen päivän viidakkokävelyiden aikana melkoisen määrän eläimiä, lajihavaintolistan ykköspaikan veivät kevyesti tiikeri-iilimadot, jotka vaanivat meitä lähes joka pensaan lehdillä. Onneksi saimme ne karistettua alas iilimatosukkien varsilta… paitsi yhden, joka löysi tiensä Saaran jalkapohjaan… iik!

Mietteliäs oranki

Iilimatokohtaus jäi onneksi vähäpätöiseksi selkkaukseksi Borneon kesäseikkailulla, ja arvelemme uskaltautuvamme viidakkoon uudestaankin! Sitä ennen mainion loman virkistämä blogitiimi jatkaa raportointia Singaporen lämmöstä!

Weekend Getaway Special # 6 - Rantakohde Bangkokista Etelään

Saara suuntasi työmatkalle Bangkokiin pari viikkoa sitten ja Antti liittyi matkaseuraan. Bangkok vaikutti hieman kuivakkaalta matkakohteelta, sillä meillä oli kova hinku päästä harjoittelemaan uutta suosikkilajiamme, sukellusta. Onneksi oivalsimme, että vain kivenheiton päässä Bangkokista etelään, eräällä perhematkailijoiden kaihtamalla ja sinkkumatkaajien suosimalla loma-alueella oli mahdollista sukeltaa vuoden ympäri. Siis sinne! Matka kohteeseemme kesti bussilla parisen tuntia ja perillä meitä odotti oikea vyölaukkumatkaajan lomataivas.

Matkamme Jomtien Beachille kulki lava-auto-minibussin peräosassa Pattayan lomaparatiisin rantabulevardin kautta. Juuri sinä iltana oli ilmeisesti meneillään koko kaupungin kattava ladies night, sillä bileasuista nuorta naisväkeä oli Pattayan tienvarsibaarit täynnä. Onneksi paikalla näytti myös maleksivan äärimmäisen tyylikkäisiin shortsi-asuihin ja vyölaukkuihin sonnustautunutta miesväkeä.

Perillä Jomtien-rannalla lava-auton kuskimme ajoi meidät ystävällisesti majapaikkamme ohi väärälle hotellille ja pääsimme tutustumaan Jomtienin rantabulevardiin tunnelmaan kävelemällä sen vierustaa takaisin hotelliimme. Hieno ranta, vieno porttikongin tuoksu ja humalaiset itäturistit takasivat mieleenpainuvan iltakävelyn. Perillä majapaikassa sähkövastuksella lämpiävä suihku osoittautui liian pelottavaksi ja tyydyimme virkistäytymään kylmän käsisuihkun alla.

Majoituimme pikaisesti ja lähdimme nauttimaan iltaelämästä romanttisen pizzeriaillallisen merkeissä. Pussikeiton ja pakastepizzan syötyämme olimme niin uupuneita, ettei matkan varrelta löytynyt suomalaiskaraoke ja sisältä kaikuva hieno rentun ruusun tulkinta jaksanut houkutella meitä juhlintaan.

Aamulla meitä odotti lähtö sukellusmatkalle Pattayan parhaille sukellusmestoille. Paikan amerikkalainen pitäjä sanoi pyörittäneensä paikkaa jo vuosikaudet ja nautti selvästi sukeltelusta paikallisissa vesissä. Hänen mukaansa sukelluspaikat olivat ihan ”okay”.

Matkasimme sukelluksille pienellä paatilla ja saimme matkalla lyhyen tiivistelmän sukelluspaikoista. Pieni epäilys hiipi mieleen, kun kuulimme että alueella asuu kaksi kilpikonnaa, jotka voi nähdä hyvällä tuurilla ja että alueen keinotekoiset riutat ovat komeita. Pohjaan päästyämme selvisi että matalimmilla paikoilla pohja oli kolmessa metrissä, mutta sieltä ei nähnyt kunnolla pintaan. Välillä veden pinnan pimensivät myös yli kaahaavat vesijetit ja banana boat –kyyditykset. Onneksi emme nähneet kilpikonnia, sillä se olisi tarkoittanut että olisimme törmänneet niihin.

Hieman kehnosta näkyvyydestä huolimatta sukeltaminen oli hauskaa ja kaikki vähäinen merielämä tuli katsottua sitäkin tarkemmin. Sukellusten jälkeen saimme kouluttajalta myös itsetuntoa hivelevät kehut sukellustaidoistamme. Kehut saattoi tuoda verrokkiryhmänä sukeltanut singaporelainen dive buddymme, joka pimensi vähäistä näkyvyyttä pöllyttämällä hiekkaa jaloillaan tönöttäen vedessä hieman epä-ergonomisessa pystyasennossa.

Rantaan päästyämme pakkasimme tavaramme pikaisesti, haistatimme pitkät Pattayalle ja lähdimme takaisin Bangkokiin. Vietimme Bangkokissa vielä sunnuntain käymällä megamarkkinoilla ja Thaimaan upeimman temppelin porteilla. Sisälle emme valitettavasti päässeet, sillä temppeli oli juuri menossa kiinni. Onnistuimme kuitenkin välttämään ovenpielessä turistihuijausta harjoittaneen jengin, joka yritti myydä meille ylihintaista nähtävyyksienkatselukierrosta polkupyörätaksilla. Poistuimme paikalta jalan.

Blogitiimi ei suosittele Bangkokin eteläpuolisia ranta-alueita lomailuun tai sukelteluun. Menkää mieluummin Krabille.