Pidettyämme useamman kuukauden tauon hääjärjestelyistä, totesimme eräänä helmikuisena lauantaina olevamme pahasti jäljessä aikataulusta. Vakaat aikomukset ottaa järjestelyt rennosti kaikkosivat saman tien ja huomasimme hankkineemme lennot Bangkokiin ostamaan hääpukuja ja –rekvisiittaa. Tämä raikas idea hääostosten tekoon, on linjassa tuoreiden häätrendien kanssa, sillä kuten ”Häät ja Juhlat”-lehti numerossaan 13/2011 kirjoittaa: ”Ostoksille ei tarvitse jäädä omaan kaupunkiin. Sen voi yhdistää viikonloppuun naapurikaupungissa, tai miksei etäämmälläkin.”
Saara kävi jo ennen reissua kuulemassa Singaporelaisissa hääliikkeissä, että lyhyt häämekko sopii vain puutarha- ja uima-allashäihin, kirkkohäissä on mekossa pakko olla laahus, ja että ilman pitsi- ja dimangihöysteitä hääpuku on aika vaatimaton.
Antti kävi hakemassa ohjeita paikalliselta räätäliltä, jolta opimme, että bestmanien ja sulhasten yhteensopivat solmiot ja liivit ovat “out” ja että sulhasen kuuluu olla asustukseltaan illan tähti.
Näillä ohjeilla suuntasimme Bangkokiin hääpukukaupoille. Aluksi kävimme toteamassa, että Bangkokilaiset laaturäätälit ovat aivan yhtä hintavia kuin singaporelaiset, joten päätimme hankkia Antin häätamineet kotikulmilta. Siispä mekkokaupoille. Suuntasimme maankuululle Thong Lorin hääkadulle, jonka ensimmäisestä mekkokaupasta saimme vinkin sivukadun putiikista, jossa tehdään pukuja.
Ensimmäinen putiikki sivukadulla ei tärpännyt, vaan saimme ohjeen kävellä lisää. Olimme kuitenkin onnekaita, sillä seuraavaksi löysimme sattumalta sopivan putiikin. Amita-liikkeen pitäjä lupasi loihtia meille Saaran kaipaaman hääasun, joten löimme kaupat lukkoon! Olimme varanneet pukujen etsintään koko viikonlopun, mutta olimme valmiita jo lauantaina ennen puolta päivää.
Niinpä suuntasimme jo tutulle Chatuchak –markkinapaikalle, jolta olimme viime kesän turistimatkalla bongailleet yhtä sun toista häihin sopivaa härpäkettä. Miljoonasta turistista ja piinaavasta kuumuudesta huolimatta onnistuimme ostamaan täyden matkalaukullisen roipetta. Vaikka kiusaus oli kova, pystyimme jättämään Bangkokin ykkösmuoti-ilmiön, eli hihattomat Chang- ja Singha-paidat kaupan hyllyyn.
Tehokkaan päivän jälkeen palasimme hotellille melko nälkäisinä, mutta onnellisina. Päätimme illallistaa lähikorttelin paikallisravintolassa. Tässä vaiheessa päivän mainio osto-onni katosi, sillä tilasimme vahingossa ruoaksi lihamyllyssä käytettyä kissakalaa, josta oli tehty uppopaistettua kalatippaleipää.
Seuraavana päivänä teimme vielä täsmäiskun kangaskaupoille Pahuratin tekstiilimarkkinoille ja onnistuimme tekemään hyviä ostoksia intialaisilta kauppiailta. Ennen lähtöä piipahdimme vielä pikaisesti Paragonin luksusostarilla jossa Antti katseli urheiluautoja ja golfmailoja, mutta päätyi valinnan vaikeuden edessä ostamaan sukat. Lisäksi kävimme maistelemassa thaimaalaisia ruokia edellisiltaa paremmalla menestyksellä, ennen kuin hotellimme ovimies kuskasi meidät tuktukilla metroasemalle.
Olimme onnistuneet, sillä ”Häät ja Juhlat”-lehteä siteerataksemme: ”Saavutettuaan vähentyneen stressintunteen ja kohonneen hyvänolontunteen, niin tunnetasolla kuin henkisestikin, on matkaaja valmis lähtemään kotiin.”.
