Kultakuumeessa

Alkuun täytyy tehdä tunnustus. Blogitiimimme pimitti yhden Vietnamin viikonloppu-getawayn kohokohdista lukijakunnalta. Meille kävi nimittäin niin, että viimeisenä Vietnamin iltanamme Rex-hotellin kattoterassin yltiöromanttinen tunnelma vei meidät mennessään ja päätimme illan päätteeksi uskaltautua ottamaan melkoisen yhteisen askeleen, nimittäin kihlajaisaskeleen! Jee! Lukijakunta huomatkoon, että vastoin paikallisen ystäväpiirimme esittämiä spekulatiivisia arvailuja Singaporen hallitus ei esittänyt Antille uhkavaatimusta kosinnasta maahan jäämisen ehtona, vaan otimme tämän askeleen yhteisestä tahdostamme. 

Kihlajaispäätöksestä täytyi sitten ryhtyä käytännön tekoihin, eli sormusten hankintaan. Olimme kuitenkin perin huolissamme sormuskauppojen ympäristövaikutuksista nähtyämme dokumentteja kultakaivosten ympäristösaasteista ja joidenkin Afrikan maiden timanttibisneksen julmuuksista. Kävikin niin, että pienen ekologis-filosofisen pohdinnan jälkeen totesimme, ettemme halunneet ostaa uusia sormuksia koruliikkeen hyllystä.

Aikamoinen probleema, varsinkin kun arvelimme ettei suvuillamme olisi hallussa tilanteeseen sopivia perintöhelyjä. Hetken pohdinnan jälkeen keksimme kuitenkin että panttilainaamosta voisimme ostaa täydelliset sormukset, jotka kaipaavat uutta kotia edellisen omistajan vaihdettua ne riihikuivaksi.

Siitäpä vasta seikkailu kehkeytyikin. Kiersimme netistä löytämämme, Singaporen 168 panttilainaamoa sisältävän listan perusteella saarta ympäri kolmena päivänä.  Naisille löytyi kyllä valinnan varaa mallissa ja timantin koossa, mutta miesten sormuksia ei liikkeistä tahtonut löytyä. Ehdimme nähdä monenlaista panttilainaamoa ja sormusta, ennen kuin Ang Mo Kion kaupunginosan eräässä panttilainaamossa tärppäsi. Molemmille löytyi samasta liikkeestä uutta paremmat sormukset ja löimme kaupat lukkoon välittömästi.

Sitten vaan kaiverrukset sormuksiin ja homma olisi taputeltu! Panttilainaamot eivät ymmärrettävästi ole kaiverrusalan mestareita, joten valitsimme kaiverruspaikan erään suuren singaporelaisen koruketjun toimipisteeseen. Antti halusi omaan sormukseensa Saaran nimen, jonka koruliikkeen palvelualtis herrasmies lupasi ilomielin toteuttaa. Hämmennykseksemme mies kaivoi hieman antiikkisen näköisen masiinan esiin muuten fiinin myyntipöydän takaa ja alkoi hommiin. Luotimme kuitenkin asiakaspalvelijan tuntevan työkalunsa, joten päätimme antaa hänen väkertää rauhassa Antin sormuksen kimpussa.

Lopulta mies ojensi sormuksen meille takaisin hieman ujon näköisenä. Taiteellinen korumyyjä oli toteuttanut visionsa kaivertamalla sormukseen tekstin: ”S AAA AAA I AAA”. Teksti oli epäilemättä luova ja rivillä ylös-alas hyppelevät päällekkäiset aakkoset olivat aika jännä ja yllättävä ratkaisu. Jostain syystä Saaraa alkoi kuitenkin epäilyttää työn laatu, eikä hän halunnut antaa omaa sormustaan kohtaamamme suuren korutaiteilijan hoteisiin.

Onneksi koruliikkeen myyjällä oli taiteellisten kykyjen lisäksi myös pelisilmää ja hän lupasi 15 dollarin lisähintaan poistaa kaiverruksen Antin sormuksesta! Erittäin hyvä tilaisuus, jonka jouduimme kuitenkin ohittamaan, sillä paikan pomo tarjosi haltiakielisen koukerotekstin poiston ilmaiseksi anteeksipyynnön kera.

Viikon jälkeen saimme sormuksen takaisin kaiverruksen poistosta ja lähdimme jahtaamaan kaiverrusputiikkia. Onneksi Singaporessa on yksi liike joka tekee kaiverruksia nykyaikaisilla laitteilla myös muihin kuin liikkeestä ostettuihin koruihin. Siellä osattiin onneksi myös länsimaiset aakkoset ja saimme kivat oikein kirjoitetut kaiverrukset sormuksiin. Viime metreillä homma meinasi vielä kaatua käteisen puutteeseen, mutta onneksi Antti sai tingittyä 9 dollarin kaiverrukset lompakosta löytyneeseen 8,5 dollariin ja homma oli vihdoin selvä. Nyt kelpaa kävellä kaduilla oikeat kihlasormukset nimettömissä kiiluen!

Homma OK, (litti)peukku sille!

Hopeanuolen uhmaikä

Routa porsaan kotiin ajaa, tuhlaajapoika palaa kotiin ja blogitiimimme tekee paluun näppäimistön ääreen! Palattuamme normaaliin päivärytmiin vapputunnelmista ja Saaran työmatkabuumista (Australia: neljä kaupunkia neljässä päivässä) on vihdoin aikaa taas raportoida kuulumisia Singaporesta!

Vappu ei olisi voinut mennä paremmin. Pidimme aattona grillibileet ja niitä seurannut grilliähky ja rempseät jatkot takasivat hienon pohjan seuraavan päivän piknikille. Vappupiknikiä vietettiin myös täällä Singaporessa tupsulakki liehuen. Keleistä johtuen lakki aiheutti lähes lämpöhalvauksen ja varsin uitetun olon molemmille meistä, mutta sai myös aikaan hienon vapputunnelman.

Piknik Botanic Gardenissa oli melkoinen menestystarina. Paikalla oli parisataa suomalaista ja päivän kohokohta oli suunnittelemamme eukonkantokisa. Tässä tiukassa sprinttikisassa liuta suomalaispareja spurttasi kilparadalle väkevästi suomalaisten herkkujen himossa. Oma nk. poikittainen hiekkasäkkitaktiikkamme ei purrut ja päädyimme jälkipelien selittäjäosaston jäseniksi.

Vauhdikkaassa vapputunnelmassa meiltä jäi kuitenkin huomaamatta uskollisen kulkupelimme, Hopeanuolen, ajautuminen huonoille teille. Hopeanuoli, tämä korealainen komistus, muutti perheeseemme jo ensimmäisellä Singaporen viikollamme ja sai alkuaikana jakamattoman huomiomme, kun harjoittelimme navigointia Singaporen moottoriteillä. Se myös kiidätti meidät tapahtumasta toiseen moottori iloisesti pöristen.

Viime aikoina olemme kuitenkin huomanneet tuntemallamme Hopeanuolella olevan toinen jukuripäisempi puoli. Kaikki alkoi muutama viikko sitten, kun jouduimme hankalaan tilanteeseen moottoritien liittymässä. Hopeanuoli kyllästyi kävelyvauhtia matelevaan liikenteeseen kaistallamme ja suikkasi uhmakkaasti viereiselle kaistalle. Hopeanuoli myös kopautti tuittupäissään viereisen kaistan kulkupeliä. Toinen kulkupeli selvisi vaurioitta mutta Hopeanuoli otti osuman ja sen oikean taustapeilin muoviosat pirstoutuivat katuun.

Peili korjattiin, mutta Hopeanuolen kapinamieli jäi. Vapun jälkeen huomasimme sen ilmeisesti kärhämöineen parkkihallissa muiden autojen kanssa, sillä etupuskuriin oli ilmestynyt pieniä naarmuja ja maalia muista autoista. Myös vasemmassa etuovessa ovessa oli pieni kolhu, jonka se oli jostain rähinästä hankkinut. Automme uhmaiän pahin tempaus oli kuitenkin vielä kokematta.

Viime viikonloppuna Hopeanuoli alkoi nimittäin vikuroimaan ostoskeskuksen parkkihallin ajoluiskassa ja  kenkkuillessaan se kolautti takalistonsa pylvääseen kuhmun veroisesti. Meidän Silver Arrow:sta oli kovaa kyytiä tulossa Broken Arrow ja jotain oli tehtävä!

Hopeanuoli odottaa isäntiään pilttuussa korvat luimussa

Näiden tapausten jälkeen pohdimme kuinka pitää automme asenne ja käytöstavat kunnossa Singaporen raskaassa liikenteessä ja päätimme pistää Hopeanuolen ruotuun.  Totesimme, että olimme ehkä isäntinä laiminlyöneet Hopeanuolta, joten tarjosimme sille kunnon autopesun ja hemmottelevan sisätilojen imuroinnin. Se näytti heti kiitolliselta. Olemme myös yrittäneet opettaa autollemme rauhallista ja tarkkaavaista käytöstä liikenteessä ja huomaavaisuutta kanssa-autoja kohtaan. Uskomme olevamme oikealla tiellä ja että Hopeanuolesta tulee vielä mallikelpoinen tielläliikkuja.

Hopeanuoli toivottaa isännät avosylin kyytiinsä kohti uusia seikkailuja