Juuri kun arki meinasi yllättää...

Kolmen Singaporessa vietetyn kuukauden aikana olemme oppineet selviytymisen perustaidot: liikkumisen ja ravinnon metsästämisen. Vaikka moni asia ihmetyttää vieläkin, niin automatka markettiin on menettänyt osan jännityksestään ja pulssi autoillessa on tippunut noin puoleen parin kuukauden takaisesta.

Vauhti on myös hieman hiipunut ja mukavuudenhalu on ajoittain yrittänyt ottaa valtaa. Olemme saaneet rakennettua kolmen kuukauden aikana itsellemme mukavan pikku reviirin, jossa on turvallista ja mukavaa elellä. Antti osaa hankkia itselleen lounasta kahdesta eri lähiruokalasta joko kävellen, pyöräillen tai bussilla ja Saara osaa työpaikan lounaslistan jo ulkoa. Samoin osaamme ajaa autolla ilman navigaattoria jo mm. Ikeaan ja ruokakauppaan. Lenkkipolku lähtee kotipihasta ja oman pihan uima-allas tarjoaa hienon virkistäytymismahdollisuuden. Voiko elämältä toivoa enää enempää?

Hetkinen, näin kolmen kuukauden kohdalla on hyvä tehdä pieni tilannekatsaus! Näyttää uhkaavasti siltä että olemme lähiöitymässä tänne kaupunginosaamme! Ensimmäiset merkit ovat alkaneet ilmaantua aivan viime aikoina. Antti on esimerkiksi havainnut useiden ruokapaikkojen myyjien tunnistavan hänet ja arvaavan osittain jo tilauksetkin: ”hello, you dress different today”, ”Hello, mango juice!” ”You take chicken briyani?”. Tästä viikosta alkaen Antti lähtee uusiin ruokaloihin syömään polkupyörällään ja käy ehkä silloin tällöin moikkaamassa myyjäfrendejään lähiruokaloissa.

Havahduimme uhkaavaan lähiöitymiseemme viime viikonloppuna, jolloin meidät repäistiin kotikonnuiltamme suurkaupungin vipinään. Uudet Singaporen tuttavamme tutustuttivat meidät ennennäkemättömiin alueisiin kotikaupungissamme. Perjantaina totesimme hämmästykseksemme, että Singaporessa on söpöjä pieniä eurooppalaishenkisiä ravintoloita ja jopa hienoja kattoterasseja, joilla nauttia viikonlopusta. Seuraavana iltana söimme illallista lähi-idän hengessä Arab streetillä. Olimme hämmentyneitä, ei chicken briyania tai kalapallonuudeleita – olimmeko lainkaan Singaporessa?

Kaksi ulkoilijaa Bukit Timah-luonnonpuistossa

Viikonloppu toi mukanaan muitakin uusia kokemuksia. Se olikin hyvä, sillä tarvitsemme selvästi vieroitusta kotilähiöstämme. Lauantaiaamuna kävimme valloittamassa Singaporen korkeimman huipun, Bukit Timahin (162m). Parin tunnin hikinen mäkipatikointi oli hyvää karttaharjoitusta erityisesti Saaralle, joka on lupautunut Bukit Timahin patikointioppaaksi ensi kuussa suuremmalle suomalaisryhmälle.

Monitor-lisko nauttii auringosta lenkkipolulla

Antin suunnatessa myöhemmin päivällä golf-rangelle, Saara pääsi haistelemaan aristokraattista seurapiirielämää. Hänet oli nimittäin kutsuttu tutustumaan Singaporen pooloklubille erään bruneilaisen poolojoukkueen managerin vieraana. Valitettavasti Saara ei päässyt näkemään kiinnostuksensa ensisijaisia kohteita eli pooloponeja, sillä matsi oli peruttu sateen takia. Hän pääsi kuitenkin paiskaamaan kättä klubin poolo-open kanssa ja tapasi joukon bisnesmiehiä. Valitettavasti vaikuttaa siltä, että taloudelliset tekijät saattavat rajoittaa Saaran pooloseurapiirielämää jatkossa.

Meidän on selvästi aika aloittaa uusi tutustumiskierros kotikaupunkimme kartoittamattomiin osiin. Ensi viikonloppuna suuntaamme kuitenkin jälleen Singaporen rajojen ulkopuolelle, tällä kertaa malesialaiseen Melakan kaupunkiin. Miten sujuu matka paikallisbussissa? Onko polkupyörä sopiva kulkuneuvo historiallisilla nähtävyyksillä? Siitä lisää ensi viikolla!