Chinese New year holiday special – Sukeltelua Filippiineillä

Tänä vuonna kiinalainen uusi vuosi osui tammikuun viimeiselle viikolle. Kyseessä ei tällä kertaa ollut mikä tahansa vuoden vaihde, vaan uusi kuu toi tullessaan kiinalaisen kalenterin suosikin, lohikäärmeen vuoden.  Hyvän onnen, varallisuuden, lahjakkuuden ja kekseliäisyyden lisäksi lohikäärmeen vuosi tuo myös mukanaan tavallista suuremman ikäluokan uusia singaporelaisia, kun horoskooppihullut vanhemmat ovat ajoittaneet lapsensa syntymän tälle vuosista parhaille. Olemme seuranneet hämmennyksellä ja mielenkiinnolla paikallisen sanomalehden raportointia sairaala-, tarha-, ja koulupaikkojen riittävyydestä. Kyseisiin artikkeleihin kuuluu yleensä myös haastateltujen vanhempien vakuuttelua siitä, kuinka luonteeltaan kilpailuhenkiset ja lahjakkaat (tosin vielä syntymättömät) lohikäärmetaaperot kestävät kyllä kilpailun parhaista koulupaikoista ja opettajan huomiosta. Odotamme jännityksellä näiden yli-ihmisten saapumista keskuuteemme.

Mekin osasimme ottaa kiinalaisen uuden vuoden edellistä paremmin vastaan, sillä ostimme uuden vuoden mandariinit jo hyvissä ajoin ja ehdimme vielä täydentämään varastomme kertaalleen ennen vuoden vaihdetta. Lisäksi ostimme vierashuoneeseen kaksi kiinalaista koristetyynyä, joissa esiintyy tassua vilkuttavia hymyileviä kissoja ja kaksi mandariinia. Vieraidenkin onni on nyt taattu! Saara kävi vielä työpaikan uudenvuoden juhlassa kuuntelemassa työkavereiden laulamaa kiinalaista karaokea ja sai palkkiona kärsimyksistä kaksi mandariinia ja jo tutut 18 dollaria (hyvän onnen luku!).

Varsinaisen vuoden vaihteen jätimme kuitenkin juhlimatta ja lähdimme sen sijaan Filippiineille tarkistamaan paikalliset sukellusvedet. Lomakohteeksi valitsimme Busuangan saaren, joka on kuulu saaren lähivesiin upotetuista japanilaisista sotalaivoista. Laskeuduttuamme Busuangalle aloitimme lomamme askeettisissa merkeissä köröttelemällä risalla pakettiautolla surkeaa kinttupolkua pitkin valtaisan karjatilan läpi. Matkalla säikäytimme laukkaan tukun vuohia ja lehmiä.

Perillä meidät majoitettiin bambumajakylän ainoaan maalattuun taloon. Olimme kyseisen guest housen ainoat asiakkaat, eikä pienessä kylässä ollut yhtään kauppaa tai ravintolaa, sikäli kun kykenimme tunnistamaan. Viereisessä majassa tosin soitettiin filippiiniläistä karaokea iltaisin. Onneksi majatalomme emäntä laittoi mainiota ruokaa meille kolmesti päivässä, ja läheisellä saarella sijaitsevan länsimaalaisen lomaparatiisin vene tuli hakemaan meidät budjettimatkalaiset aamuisin sukellusretkille. Päivät kuluivat siis sukeltaessa haita, kilpikonnia ja mustekaloja bongaillen ja iltaisin meille piti seuraa huoneemme seinällä asustava gekko. Oikein mukava lomapätkä!

Ystävävämme kilpikonna

 Loman toiseksi puolikkaaksi vaihdoimme maisemia Busanga –saaren keskukseen, eli Coronin kaupunkiin. Coronista löytyi kolmipyörätakseja, mopoja ja jopa muutama auto. Lisäksi siellä oli useampia ravintoloita, jotka tarjoilivat pitsaa. Aijai! Sukelleltuamme päivät sotalaivahylkyjä tutkien, maistui iltaisin herkkupitsa kaikilla mausteilla laiturin päässä nököttävässä ulkoilmaravintolassa nautittuna.

Hauskin sukellus ei kuitenkaan ollut hylyille, vaan pieneen korkeiden kallioiden ympäröivään järveen. Sukeltaessamme syvälle järveen, muuttui vesi yhtäkkiä makeasta ja viileästä kuumaksi ja suolaiseksi, kuin kuumassa lähteessä. Nähtävää ei ollut paljoa, mutta tuntui hauskalta köllötellä kuumassa lähteessä, nousta muutamaa metriä korkeammalle viilentymään ja vajota taas takaisin kuumaan veteen.

Hylkyjen rungot kasvavat erikoista elämää 

Viimeisenä päivänä olimme saaneet sukeltelusta ja valkoisista hiekkarannoista tarpeeksemme, joten vuokrasimme mopon ja lähdimme huristelemaan maaseudulle pitkin saaren parasta autobaanaa, eli National Highwayta. Tarkoituksenamme oli päästä saaren pohjoisnurkassa sijaitsevaan eläintarhaan. Valitettavasti tie rapistui kymmenen kilometrin päässä kuoppaiseksi hiekkatieksi ja matkantekomme hidastui huomattavasti. Ostaessamme bensaa litran kokispullossa eräästä tienvarsikojussa, myyjä valisti meitä, ettemme ikinä ehtisi päivässä jäljellä olevaa 20km matkaa eläintarhaan. Uskoimme myyjää, ja kävimme sen sijaan uiskentelemassa eräällä rannalla ja kaasuttelimme takaisin Coroniin. Matkalla näimme kuitenkin vesipuhveleita töissä riisipellolla ja joukon muita filippiiniläisen maaseudun eläimiä. Oli itse asiassa aika hauska moporeissu.

Blogitiimi suosittelee Busuangaa sukellusseikkailuihin ja leppoisaan lomamenoon! Hylkysukellus syvyyksissä sotalaivan sisällä on parhaimmillaan huikea kokemus, mutta huonolla näkyvyydellä sisällä näkee vain edellä sukeltavan räpylät. Meriheinän syöttäminen isoille kilpikonnille veden alla on sen sijaan erittäin leppoisaa lomasukeltamista ja sitä voi suositella varauksetta muillekin!