Saaran ollessa työmatkalla lumisella Pohjanmaalla päätimme tehdä pienen uutiskatsauksen siitä mitä yhteistä uudella ja vanhalla kotipaikkakunnallamme on. Päältä päin katsottuna elämänmeno Singaporessa ja Suomessa ei voisi olla erilaisempi.
Saara kiskoi sunnuntaina monot jalkoihinsa ja suhahti takapihalta suoraan hiihtoladulle. Kirkkaasta kevätauringosta huolimatta vastaantulijoita ei Kokkolan metsissä ollut, joten lenkillä sai nauttia rikkumattomasta luonnonrauhasta. Illalla kylmiä raajoja saattoi lämmitellä saunan lauteilla.
Samaan aikaan Singaporessa Antti suuntasi lenkkipolulle Pandan-tekojärven ympäri ja väisteli matkalla lepakoita ja järven rannalla ulkoilevia pakistanilais- ja bangladeshilaismiesryhmiä. Järven ranta on lenkkeilyn lisäksi myös oivallinen paikka soittaa puheluita kotimaahan tai viettää porukalla leffailtaa läppärin ääressä, joten porukkaa riittää. Lenkin jälkeen kuumia raajoja pystyi viilentelemään kylmässä suihkussa.
Maantieteellisistä eroista huolimatta paikallista mediaa puhuttavat kuitenkin monet samat aiheet. Ruoka on yksi niistä. Alkuvuoden suomalainen mediailimiö on ollut liha- ja einestuotteiden harhaanjohtavat nimet ja pakkausselostusten vähemmän herkullinen totuus. Aiheellista järkytystä ovat aiheuttaneet kanannahkaa sisältävät lihapullat, kamaraa sisältävät lenkkimakkarat ja syötäväksi kelpaamattomia E-aineita vilisevät einekset.
Singaporessa lähestymistapa on erilainen, vaikka ruokaympyrän sisältö on sama. Täällä ei pakkausselosteita tarvita, sillä erikoiset ainesosat tuodaan rohkeasti kuluttajan tietoisuuteen. Kananjalat myydään siisteissä pakkauksissa rintafileiden vieressä (nahka on erittäin hyvää grillattuna) ja paikallinen ruokakoju mainostaa ylpeästi sianhännällä höystettyä nuudeliannostaan (nahan voi syödä häntänivelten ympäriltä). Koneellinen lihanerottelu on täällä korvattu manuaalisella erottelulla, jonka ruokailija hoitaa omalla lautasellaan. Luupalat voi sylkäistä pöydälle (paikalliset ruokailijat) tai kätkeä lautasliinaan (häveliäät turistit).
Epäilyttävät E-lisäaineet ovat sen sijaan huoli myös singaporelaisille. Suomessa uutisiin asti pääsi viime viikolla mehu, jossa ei ollut muuta kuin vettä ja kymmenkunta E-ainetta. Singaporesta käsin katsottaessa tällaisesta uutisoinnista tulee väistämättä sellainen olo että Suomalaiset ovat lisäaineiden käytössä taas jälkijunassa kuten Lahden MM-hiihdoissa aikanaan.
Samaan aikaan kun Suomi puuhastelee vielä mehujen kanssa, raportoi Singaporen suurin sanomalehti että melamiinimaidon ja muiden ruokainnovaatioiden luvattu maa Kiina valmistaa pelkkiä lisäaineita käyttäen jo viiniä! (Tämän valeviinin nauttiminen ei tosin ole suotavaa, koska haastatellun viiniasiantuntijan mukaan feikkiviini saattaa aiheuttaa juomisen jälkeen pääkipua ja rytmihäiriöitä)
Singaporen suurin sanomalehti raportoi aiemmin tänä vuonna myös että Kiinan kananmunista iso osa on väärennettyjä.Väärennetyt kananmunat valmistuvat lehden mukaan kuitenkin varsin luonnonmukaisesti, sillä piraattikanannmunien valmistus ei vaadi yhtään E-ainetta, ainoastaan kuusi teollisuusprosessien sivutuotteena syntyvää jätekemikaalia, sekoituskulhon ja puolikkaan pingispallon (keltuaisen valmistukseen)!
Toinen Suomea ja Singaporea yhdistävä uutisteema ovat lähestyvät vaalit. Singaporessa puolueasetelma ei herätä lehdistön intohimoja, sillä ainoastaan valtapuolueen voittomarginaali on ennen vaaleja epäselvä. Kansaan vetoavien vaaliteemojen sijaan lehdistön huomio kiinnittyykin täällä enimmäkseen vaalipiirien uusjakoon, jonka valtapuolue suorittaa jokaisten vaalien alla.
Yksi merkittävin ero maiden sanomalehtien välillä on ehkä kuitenkin viihdeuutisten vähyys Singaporen lehdistössä, ja vastaavasti moraalisesti arveluttavaan toimintaan liittyvän uutisoinnin puute Suomessa. Suomen viihdeuutisten viime viikonlopun kuumimpiin kuulunut otsikko ”Uusi Miss Suomi ei halua lööppeihin”, olisi tuskin päässyt täällä lööppeihin. Sen sijaan höllään moraaliin liittyvät uutiset ovat yleisiä.
Esimerkiksi seuraavan uutisen uutiskynnyksen ylittäneen osuuden löytäminen saattaa tuottaa vaikeuksia viihdeuutisiin ja kevytkenkäisiin käyttäytymismalleihin tottuneille suomalaisille. Dramaattisen otsikon taustalle kätkeytyy riipaiseva tarina siitä, kuinka isä ei sulata 21-vuotiaan poikansa suhdetta 30-vuotiaaseen naiseen.
Parents worried son will become teacher's sex slave:
http://www.straitstimes.com/BreakingNews/SEAsia/Story/STIStory_640891.html
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti