Antti päätti tehdä pienen pyöräretken Indonesian puolelle Saaran harjoitellessa pilkkimistä ja moottorikelkkailua Suomessa. Reissuidea syntyi torstaina ja matkavalmisteluiden keskeinen osa oli Batam-saaren kartan ostaminen kirjakaupasta torstai-iltana. Perjantai-aamuna ehti vielä varata majoituksen ennen matkaanlähtöä.
Menomatka lauttaterminaalille oli melko hurja, sillä pyöräily West Coast Highwayllä ruuhka-aikaan rekkojen välissä oli uusi urheilukokemus. Homma sujui kuitenkin ihan hienosti kun matki moottoripyörien puikkelehtimista liikenteen seassa.
Lauttaterminaalissa saattoi hoitaa paikallisvaluuttasiat kuntoon ja Antti vaihtoikin itselleen kahden sentin paksuisen nipun paikallista valuuttaa. Lauttayhtiön lipunmyyntikojulla ihmeteltiin hieman, kun matkatavarana olikin tyypillisen länsimaalaisen matkatavaran, golfbägin, sijaan polkupyörä!
Lauttamatkalla oli vuorossa reitin suunnittelu. Ideana oli pyöräillä Batam-saaren poikki johonkin satamaan, josta pääsisi Bintan-saarella olevaan Tanjungpinangin kaupunkiin, josta Antti oli varannut hotellihuoneen seuraavaksi yöksi. Alkuperäinen pohjois-etelä-suuntainen reitti meni uusiksi huonojen lautta-aikataulujen vuoksi (hotellin pomo laittoi matkalla tekstarilla tiedon, että lautta kulkee vain kahdesti päivässä). Onneksi Antti oli selvittänyt edellisenä iltana että Punggurin kylästä kulkee lauttoja ”usein” Tanjungpinangiin, joten päivän reitti suuntasi sinne.
West Coast Highwayn rekkaruuhka oli kaukainen muisto Indonesiassa. Jo satama-alueelta pois pyöräillessä kävi selväksi, ettei Singaporen liikenne pärjännyt hurjuusvertailussa indonesialaiselle. Batamilla suhisi mopoja, autoja ja rekkoja ohi hirvittävällä tahdilla. Onneksi paikalliset ovat tottuneet väistelemään reunimmaisen kaistan ”yllättäviä esteitä” kuten rikkinäisiä skoottereita, katukauppiaita ja vastaavia, joten yhden länsimaalaisen pyöräilijänkin ohi oli helppo sukkuloida.
Suunnistus Punggurin kylän lauttaterminaalille sujui suhteellisen helposti, vaikka kartta osoittautui hyödyttömäksi jo alkumatkasta. Paikallisilta pystyi kysymään risteyksissä reittineuvoja ilman yhteistä kieltä kohdekaupungin nimeä hokemalla ja käsillä viittoilemalla. Erityisesti teollisuuslaitoksen vartija ja leipäkaupassa asioinut skootterimummo antoivat arvokkaita vinkkejä kartan tehtyä tepposet. Ainoan huonon vinkin antoi sokeriruokomehukauppias, jonka indonesiankieliset ohjeet johtivat kymmenen kilometrin kiertotielle, mutta onneksi taksivälittäjä osasi ohjata Antin takaisin oikealle reitille.
Loppumatka sujui hienosti, vaikka Antti ajoikin ohi ensimmäisestä satamasta. Onneksi satama, johon Antti lopulta päätyi, osoittautui laivan lähtöpaikaksi.
Lauttamatkalla Bintan-saarelle oli aikaa small-talkata matkatovereiden kanssa. Antin seuraan lyöttäytyi välittömästi indonesialainen maailmanmies, joka istutti perheensä sivummalle ja tuli haastattelemaan outoa venematkustajaa perinteisin tutustumiskysymyksin ”how old are you?” ja ”how much your bicycle costs?”. Nälkäkään ei yllättänyt uuden kaverin tyrkyttäessä banaanilastuja pitkin matkaa ”Don’t be shy, eat!” ja lopuksi vaihdettiin vielä puhelinnumeroita.
Perillä Bintan-saarella oli vielä edessä 7 km pyöräily hotellille. Harmillisesti kartta osoittautui jälleen hyödyttömäksi, eikä kukaan puhunut englantia tai tuntenut hotellia nimeltä. Onneksi matkan varrelle osui matkatoimisto, jossa ongelmaan keksittiin ratkaisu Antin toisteltua herkeämättä hotellin nimeä. Kaksi englantia osaamatonta nuorta kaverusta lähtivät tiskin takaa opastamaan skootterilla Antin perille hotellille. Hieno homma!
Hotelliyön jälkeen edessä oli paluu satamaan, josta lautta vei Antin pyörineen Batam-saaren eteläpuolella olevalle Galang-saarelle. Galangilta oli enää pieni siirtymä siltoja ja maantietä pitkin takaisin Batam-saarelle ja sen pohjoisosassa sijaitsevaan Sekupangin kaupunkiin, josta lautta takaisin kotiin lähti.
 |
| Uskollinen sotaratsu ja indonesialainen kana, uimaranta Galang-saarella |
Kartta oli pudonnut lauttamatkalla harmillisesti mereen, eikä tarkkaa tietoa matkan pituudesta tai reitistä ollut. Onneksi pyöräilykeli päiväntasaajalla keskipäivän aikaan oli aurinkoinen, joten neljätuntinen ja aika mäkinen etappi sujui lämpimästä säästä nauttiessa. Matkalta tarttui mukaan myös hyvä niksi: jos aurinkorasva pettää paahteessa, voi pyöräillessä käyttää esim. mustaa hupparia aurinkosuojana!
Jos matkakuume heräsi ja jäit hautomaan mielessäsi esimerkiksi kysymyksiä: ”onkohan siellä turvallista pyöräillä?”, ”onkohan se suosittu pyörämatkakohde?”, ”onkohan siellä turisteja?” niin vastaus on ei. Jos siitä huolimatta haluat lähteä Batamille ja Bintanille pyöräilemään, niin Antti suosittelee lämpimästi kokeilemaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti