Johan on (Chinatownin) markkinat

Lauantaina pääsimme kauan odotetuille Chinatownin uudenvuoden markkinoille. Muutamalla kapealla kadulla oli satoja uudenvuoden tavaraa myyviä kojuja ja tuhansia ihmisiä tekemässä uudenvuoden ostoksia. Tungeksimme väkimassan seassa ja ihmettelimme markkinoiden tarjontaa. Kauppiaat mainostivat äänekkäästi tuotteitaan ja tarjosivat maistiaisia. Pääsimme maistamaan monenlaista hyvää kuten maustamattomia perunalastuja, hieman vanhentuneen silakan makuista kuivakalaa, muutamia erilaisia siemeniä, kiinalaisia taikinaherkkuja, sekä meidän molempien ehdotonta suosikkia, litsihedelmähyytelöä. Viimeksi mainittu oli sen verran hyvää että päätimme ostaa markkinoilta mukaan muutamalla dollarilla pussillisen erilaisia hyytelöitä.

 

Ihmeteltyämme aikamme markkinahumua, aloimme itse kuumeiseen kaupantekoon. Tavoitteena oli ostaa varustus, jolla takaamme parhaalla mahdollisella tavalla kotimme menestyksen ja vaurauden tulevalle vuodelle. Ostoslistalla oli meille tärkeäksi muodostunut uudenvuoden hahmo, eli kiinalainen onnenmies, sekä mahdollisimman paljon varakkuuden symboleita sisältäviä uudenvuoden koristeita.

Tiukan etsinnän jälkeen onnistuimmekin löytämään täydellisen onnenmiehen ja sopivan varakkailta vaikuttavat punotut koristeet, joista roikkuu muun muassa kultaisia kolikoita, rahasäkkejä ja jäniksiä. Seuraavalle ostoslistalle jäivät kahdeksan (hyvä onnen luku) keltaista (=kultaista) mandariinia. Asettelimme uudenvuodenkoristeet hyväntahtoisesti kerrostasanteemme yhteistiloihin tuottamaan onnea ja vaurautta meille ja kaikille naapureillemme.

 

Sunnuntaina taivaalta vyöryvä kaatosade latisti hieman seikkailumieltä ja jouduimme siirtämään lähiseutujen saariretket tuleville viikonlopuille. Sunnuntaista muodostuikin tarpeellisten kodintavaroiden etsintäpäivä, joka oli valitettavan epäonninen. Saara halusi kasveja, mutta etsimämme puutarhaliike oli lopettanut myymälänsä ja kun lopulta löysimme toisen toimipisteen, ei siellä ollut puutarhatuotteiden myyntiä. Epäilemme vahvasti että syynä epäonnisiin sattumuksiin saattaa olla uudenvuoden mandariinien puute kodistamme.

Saimme kuitenkin tehtyä muutamat kenkäostokset joten Antin ei tarvitse enää mennä läpsykät jalassa joka paikkaan.  Saara löysi erittäin fiinit avokkaat, jotka sattuivat olemaan, kuinkas muutenkaan, käärmeennahkakuosia. Kenkäostoksista innostuneina päätimme vielä rynnätä elektroniikkaostoksille (sade ei ollut tauonnut vieläkään).  Pitkän empimisen jälkeen teimme kaupat melkoisesta TV-maailman monsterista, 40-tuumaisesta laajakuvateeveestä, josta kelpaa katsoa elokuvia. Kotona huomasimme, että TV:n asennus vaatii ruuvimeisseliä, ja omamme seilaavat edelleen laivakontissa merillä. Niin jäi TV vielä pakettiin. Puuttuvat mandariinit iskivät jälleen!

Yli ja ympäri Singaporen rajojen

Tämä viikko alkoi iloisella tapahtumalla: Singaporen työministeriö myönsi Saaralle ihka oikean työluvan ja Singaporen valtio Antille puolison oleskeluluvan. Uudet vihreät henkilökortit ovat olennainen osa singaporelaista identiteettiämme. Niillä avulla saatiin muun muassa avattua pankkitilit molemmille.

Tiistaiaamuna pankkikonttorin edessä oli kymmenen ihmisen jono jo 20 minuuttia ennen pankin avautumista. Liityimme jonon jatkoksi ja pankin avautuessa meitä jonottajia oli jo lähes 40. Kauhistelimme jonoa hieman, sillä olimme valinneet pankin sen erityisen hyvän verkkopankin perusteella.  Myöhemmin meille selvisi, että jonottavat ihmismassat liittyivät uuden vuoden odotukseen – vuoden vaihde on kuulemma sopiva aika vaihtaa rahapussin ryppyiset setelit uusiin painoksiin pankin luukulla. Näitä uutuuttaan kiiltäviä seteleitä taas kuuluu antaa lahjaksi vuodenvaihteessa suvun lapsille ja naimattomille.

Saimme tilit joka tapauksessa avattua, Antin oleskeluluvalla tilin avaaminen edellytti kuitenkin poikkeustoimia ja virkailijan pitikin käydä kysymässä lupaa itse pankinjohtajalta. Alkutalletuksena meiltä pyydettiin nimellistä 500 dollarin pesämunaa tileillemme. Valitettavasti neiti Pankkineiti ei voinut veloittaa talletusta luottokortilta, joten Saaran täytyi juosta läheiselle automaatille ja nostaa samaisella luottokortilla automaatista vaadittava tonni. Neiti Pankkineiti otti setelitukon vastaan yläkerrassa ja talletti sen pieneen lukittavaan peltirasiaan kirjoituspöydän laatikkoon. Niin saatiin molemmille pankkitilit.

Lauantaina kävimme tutkimassa onko Singaporen rajojen ulkopuolella elämää. Matkakohteenamme oli Johor Bahru, joka on miljoonakaupunki aivan Singaporen ja Malesian välisen vesitien toisella puolella. Matka JB:hen taittui näppärästi: ensin metrolla Singaporen pohjoisrantaan ja siitä paikallisbussilla maat erottavan kilometrin mittaisen sillan yli.

Johor Bahrussa seikkailimme lähinnä takseilla paikasta toiseen. Matkan varrella nähtiin muutama ostari, joilla esiintyi huomattavan hyviä artisteja kauppavieraita viihdyttämässä. Ensimmäisessä ostoskeskuksessa esiintyi Malesian huippuihin lukeutuva beatbox-artisti, sekä aavistuksen lahjaton viulisti. Toisella ostarilla esiintyi puolestaan imeliä balladeja amerikanaksentilla laulava Kirkan ja Elviksen malesialainen serkku. Kävimme katsastamassa myös sulttaanin palatsin, suuren moskeijan, eläintarhan ja Guinnesin ennätystenkirjastakin (kuulemma) löytyvän lasisen hindutemppelin. Hindutemppelireissusta sen verran, että sinne olisi voinut kävellä asfaltoitua tietä pitkin suoraan, mutta päätimme (epähuomiossa) koukata sen ohi, kävellä slummin läpi ja junarataa pitkin parin ojan yli takapihan kautta sisälle.

Sunnuntaina teimme paikalliskierroksen Tour de Singaporen merkeissä. Äärimmäisen kiinnostava saarenympäriajo sisälsi muun muassa vierailut luomuhedelmäplantaasilla, sekä sammakko- ja kalafarmilla. Maan luoteisosan viheriöt lainehtivat kuin pohjanmaan pellot konsanaan. Lakeuksien viljapellot oli tosin korvattu banaanipuilla ja mullikat härkäsammakoilla.

Pistäydyimme myös Singaporen ainoalla luonnonuimarannalla (yli metrin levyinen hiekkakaistale) Sembalang Parkissa maan kaakkoisosassa. Voi kun olisi ollut aurinkotuoli mukana! Puistossa oli runsaasti perheitä piknikillä ja teimme mielenkiintoisen havainnon paikallisesta piknik-varustuksesta. Täällä piknik-viltti on korvattu piknik-kupoliteltalla, johon perhe voi vetäytyä päivän paahteelta suojaan. Suosituin malli on sama ei-vettäpitävä Biltema, jollaisissa Suomessa yövytään jopa päiväkausia sateessa esim. rokkifestivaaleilla. Jääköön pohdittavaksi, kumpi on parempi käyttö teltalle.

Viimeinen etappimme oli Changi Village, jossa kävimme nauttimassa malesialaiset nasi lemakit kala- ja kanalisukkeilla. Lisäksi söimme banaaninlehdessä grillattua Kallen kaviaarilta maistuvaa tahnaa. Erittäin onnistunut ruokavalinta jälleen kerran!

Uutta vuotta odotellessa

Viikko autoilua takana ja kolarisaldo näyttää nollaa. Aika hyvä suoritus kaiken kaikkiaan. Saara ajaa töihin jo ammattilaisen tavoin ilman gps:ää ja samoin tänään onnistuimme tekemään ruokakauppareissun ilman sähköistä kartturiamme

Vaikka vuosi vaihtui jo hetki sitten, on kiinalaisten uusivuosi vasta tuloillaan. Emme toistaiseksi ymmärrä kovin hyvin, mistä tässä "lunar new yearissa", on kysymys, mutta tulevan jäniksen vuoden odotus käy ilmi joka paikassa. Tiistaina taloyhtiömme portinvartijoiden koppi oli koristeltu punaisilla vilkkuvaloilla ja paperilyhdyillä. Punakultaisia viirejä, paperilamppuja ja muuta koristetta on ilmaantunut kiihtyvällä tahdilla pitkin viikkoa muuallekin yleisiin tiloihin.

Uudenvuodenodotus on havaittavissa myös kaupoissa, sillä marketit pursuavat erilaisia meille tuntemattomia, kymmeniä euroja maksavia säilykepurkkeja, joissa möllöttää myhäilevä kuunsirppi. Myös koristehyllyillä on enemmän tarjontaa uudenvuodenkoristeista kuin stokkan hyllyssä joulukoristeita. Mainonnan avainsana on ”prosperous”, eli vauras, tai menestyvä.  Vaurasta vuodenvaihdetta lupaavat niin radiomainokset, kauppojen tölkkivuoret, kuin Ikeassa myytävät jäniksenvuosi-teemaiset kodintekstiilitkin.

Uskomme tulevan vuoden olevan meille erityisen onnekas ja vauras. Ensimmäiset suotuisat merkit olivat ilmassa jo perjantaina, kun lähiruokahallissamme palloili pesunkestävä kiinalainen uudenvuoden onnenmies. Hänellä oli punakultainen silkkinen viitta ja noin metrin mittaiset kiiltävänmustat liuhuviikset. Tämä mystinen henkilöhahmo muistutti monitoimisuudessaan suuresti länsimaista joulupukkia, sillä kaveri jakoi viime viikolla Ikeassa lapsille karkkia, ja promosi tällä viikolla ruokahallissa aikuisille Tiger-olutta. Onnenmies houkutteli meidät kesken iltapalamme osallistumaan uudenvuoden raaputusarpajaisiin, joissa voitimme ihka aidot kiinalaiset pelikortit!

Eikä tässä vielä kaikki: seuraavana päivänä onnemme jatkui Sentosan kasinolla. Vaikka puolentoista miljoonan megajackpot jäi voittamatta, antoi tutun kiinanlaisen onnenmiehen naamalla varustettu yksikätinen rosvo meille kahdeksankymmenen dollarin lohdutuspalkinnon kotiinviemisiksi! Aikamoinen onnenveikko kerrassaan.

Kasinon lisäksi Sentosan lomasaaren ykkösnähtävyyksiin kuului Underwaterworld, eli meriakvaario. Paikassa oli kala jos toinenkin, sekä mahdollisuus rapsuttaa kaloja jos niin halusi. "Have you touched THIS fish yet?" kuten eräs paikallinen tokaisi ystävälleen. Paikan vetonaulana oli 90-metriä pitkä liukuhihna, joka kuljetti häkeltyneet matkustajansa lasipohjaisen haiakvaarion lävitse. Saara viihdytti muita turisteja myös ostamalla kolmella dollarilla paketillisen rauskunruokaa. Hän syötti nälkäisille kaloille sillinpalat suoraan kädestä ja kiljahteli asiaankuuluvasti valtavien kalojen näykkiessä hänen sormiaan.

Omat ruokakokemuksemme jäivät vähän laihoiksi, sillä viikonlopun reiteillemme ei osunut yhtään durian-toria. Haluaisimme laatia ensi tilassa oman ruoka-arvostelumme tästä ”hedelmien kuninkaasta” vastineeksi Hesarissa tällä viikolla julkaistulle luokattomalle artikkelille. Antti sai aidosta durianista kuitenkin jo esimakua, sillä löysimme durian-jäätelöä myyvän kojun.  Tämä sipulilta vivahtava jäätelö oli niinkin hyvää, että Antti söi sitä lähes kokonaisen jätskipallon verran. Saara puolestaan nautiskeli herkkujätskiä melkein lusikallisen.

Sentosan lisäksi viikonloppuumme kuului annos singaporelaista sivistystä, sillä teimme vierailut kansallismuseoon ja elektroniikkamarkettiin.  Ensi viikonloppuna ajattelimme lähteä haistelemaan Malesian tuulia – pysykää tuunattuina!

Auto tuli taloon

What a week! Wha-awee!

Olipas kerrassaan viikko.

Toimme tavarat asunnolle keskiviikkona aamulla ja 3-henkinen siivouspartio + omistajan edustaja saapuivat paikalle puoliltapäivin. Siivoustiimi oli jonkinlainen siivousmaailman versio klassisesta "hyvä poliisi-paha poliisi"-asetelmasta. Omistajan agentti kysyi Antilta aina englanniksi, mitä pitäisi siivota. Sen jälkeen hän esitti asian vanhemmalle naispuoliselle kiinalaiselle naiselle, joka huusi tiukkaan sävyyn vastauksen kiinaksi. Huutavan naisen lisäksi tiimiin kuului ahkera kiinalaistyttö ja laiska mies. Huutava nainen huusi ja siivosi, ahkera kiinalaistyttö siivosi, eikä puhunut mitään ja laiska mies lähinnä pyöritteli päätään ja selitteli miksi mitään esitettyä kohtaa ei voinut siivota. Lattioita ei voinut siivota koska imuria ei ollut mukana, television takaa ei voinut siivota koska siellä oli johtoja, ikkunan lika ei lähtenyt vaikka hankasi väärää puolta lasista, eivätkä ovien tahrat irronneet koska pesuaineen käyttäminen oli epäsopivaa. Joitain myönnytyksiä siivouspartio joutui kuitenkin meille tekemään ja saimme asunnon ihan kohtuulliseen kuntoon.

Saara onnistui pakenemaan pesutiimiä ensin töihin ja keskiviikkoiltana Bruneihin. Sulttaania ei näkynyt mutta kuningasperheen kolmisensataa argentiinalaista pooloponia olivat kyllä paikalla tuuletetuissa pilttuissaan suojassa auringonpaahteelta

Työviikon jälkeen lauantaina hoidettiin asioita järjestykseen oikein urakalla.  Aamu starttasi Saaran puhelimen piipatessa tekstiviestiä 7.30 – autodiileri ilmoitti olevansa tulossa esittelemään meille leasing-autovalikoimaansa. Hidas lauantaiaamu loppui jo varhain kun hurautimme autodiilerin kyydissä heidän konttorilleen katsomaan tarjolla olevia leasing-autoja. Välittäjä arveli jo matkalla tietävänsä, minkä auton tulemme valitsemaan tarjolla olevista vaihtoehdoista.

Hänellä olikin oikein hyvä diili tarjolla meille. Yksi upouusi KIA Forte oli vielä tallissa jäljellä. Tämä yksilö oli jäänyt käsiin ilmeisesti siksi, että siitä puuttui aluvanteet ja sporttinen korisarja spoilereineen. Meidän menopeliin tämä setti luvattiin kuitenkin ruuvata kiinni 1000 km:n huollon yhteydessä.

Potkiskeltuamme hetken renkaita ja keskusteltuamme auton kojelaudasta löytyvistä nappuloista, ipod-liitännästä ja gepsistä totesimme, että emme kumpikaan osanneet kysyä autoista juuri mitään erityisen järkevää ja löimme KIAsta kättä päälle diilerin kanssa. Välittäjä oli sitä mieltä että auto sopi meille, sillä nuoret ihmiset tarvitsevat nuorekkaan auton!

Olimme huomanneet jo aiemmin että Singaporessa ajetaan väärällä puolella tietä ja vielä autoilla joissa on ratti väärällä puolella! Olimme hieman suunnitelleet että voisimme totutella vasemmanpuoleiseen liikenteeseen ensin jossain rauhallisessa ympäristössä ennen menoa pahoihin paikkoihin. Vuokraamo sijaitsi kuitenkin keskustassa, emmekä enää voineet perääntyä diilerin vaativan katseen alla, auto olisi jotenkin kuljetettava omaan talliin.  Saara ja GPS toimivat karttureina ja Antti kuljetti KIA:n onnellisesti oman kodin parkkihalliin.

Päästyämme kotiin jouduimme hetken tasaamaan matkan aiheuttamaa sydämentykytystä ennen uutta autoilua Ikeaan (jälleen!). Lauantainen IKEAn valloitusmatkamme oli myös Saaran ensimmäisen erikoiskoe uudella hopeanuolellamme. Saara ansaitsi virheettömän ajosuorituksensa lisäksi bonuspisteitä myös auton vääränkätisten hallintalaitteiden nopeasta omaksumisesta. Pyyhkijät menivät päälle vain muutaman kerran hänen yrittäessään laittaa vilkkua päälle, kun taas Antin saldo edellisellä matkalla lähenteli kymmentä. Reissu ei ollut turha, sillä kasvihyllyiltä mukaan tarttuivat perheemme uusimmat jäsenet, kaksi noin metrin korkuista paksurunkoista viherkasvia, jotka tuntevat nimet ”Herra Kasvi” ja ”Rouva Kasvi”. Pariskunta matkasi kotiin tyylikkäästi taksimme takapenkillä ja he somistavat nyt olohuonettamme ja peittävät samalla näkökenttää vastapäisen talon naapureihimme päin.

Sunnuntaina päätimme viettää lomaa. Valitsimme päivän retkikohteeksi MacRitchie Reservoir-luonnonpuiston. Paikka oli mukavan rauhallinen ja ihmisiä oli yllätykseksemme huomattavasti vähemmän kuin Nuuksiossa marja-aikaan. Saimmekin kävellä rauhassa viidakkopolkuja, jotka tosin oli huomaavaisesti Singaporen tapaan päällystetty usein paikoin asfaltilla. Eläinhavaintojamme olivat makakit, monitor-lisko ja jonkinlaiset minioravat, joiden tarkka biologinen nimi jäi vielä selvittämättä.

Vaikka kaikki Singaporen lait eivät ole meille vielä tuttuja, oli puistossa helppo toimia havainnollisten opastekylttien ansiosta. Kuten paikalliset sanovat "Singapore is a fine city". Eli sakkoja tulee jos syöttää apinalle leipää.

Ensi viikolla on luvassa ainakin Saaran ensimmäiset työmatkat omalla autolla, suuren ruokakaupan metsästys ja viikonlopunviettoa Sentosan keinotekoisilla biitseillä. Eiköhän näistäkin arkiaskareista seikkailu kehitetä!

Perusvarustusta hankkimassa

Huh-huh! Toinen ilta Singaporessa on kohta lopuillaan.

Pääsimme molemmat heti töiden makuun, Saara toimistolla ja Antti hotelliin perustetussa etäkonttorissa. Työpäivän päätteeksi kiinteistövälittäjämme tuli hakemaan meitä ja lähdimme kuittaamaan oman asuntomme avaimia itsellemme.

Asunnon siivouksessa oli valitettavasti toivomisen varaa. Vaikka siivoojat olivat osanneet laskuttaa omistajilta ammattilaisten taksan, oli siivous valitettavan heikosti tehty. Osoiteltuamme tuohtuneina rasvaisia sormenjälkiä ovenkahvoissa ja likaisia rätinjälkiä pöytäpinnoilla, alkoi kolmihenkinen agenttiryhmä (oma asuntoagenttimme sekä omistajan kaksi edustajaa) soitella epärehelliselle siivousryhmälle uusintakierrosta vaatien.

Tuloksena Antti menee huomenna osoittelemaan siivoojille paikat, joissa meidän mielestämme on vielä likaa. Ainakin ikkuna, johon on levitetty pesuaine ja unohdettu pyyhkiä se pois, joutaa uudelleen pesuun. Ikkunoiden ulkopintojen siivousta yritimme myös vaatia, mutta Singaporen lain mukaan on ilmeisesti kiellettyä pistää kättä tai muita ruumiinosia ikkunan ulkopuolelle pesun yhteydessä. Tämä on ilmeisen suuri turvallisuuskysymys.

Ehdimme kiinteistövälittäjämme ansiosta myös avaamaan kaapeli-tv:n, sekä mobiilin ja tavallisen laajakaistainternetin. Starhubin virkailijan kanssa asiointi sujui kuin tanssi: vartti liikkeeseen astumisen jälkeen hänellä oli selvä käsitys siitä mitä haluamme. Noin puolitoista tuntia siitä eteenpäin k.o. virkailija oli saanut kirjoitettua kaikki paperit, sekä liimattua niihin joukon tuiki tärkeitä tarroja. Lisäksi hän oli saanut esiteltyä kaikki eri paketeissa olevat johdot,cd-romput ja liittimet meille ja pääsimme lopulta kassan kautta pihalle.

Kassillinen Starhubin tavaraa mukana lähdimme juhlistamaan voittoisaa hetkeä Ikean lihapullilla. Samalla ostimme starttipaketin omaan asuntoomme huomista muuttoa varten. Harmi että kassalla homma taas jämähti. Kassanhoitajan ja kassakoneen nopeudessa olisi ollut aavistus kiristämisen varaa. Lopulta pääsimme kuitenkin jonosta taksijonoon, jossa jonotuksen jälkeen saimme MS. JENNYLLE varatun taksin, joka vei meidät hotellille. Kiitos ja anteeksi Neiti Jenny!

Lopulta pääsimme takaisin hotellin pihaan, jossa ovimies auttoi Anttia purkamaan auton peräkontissa olleen lastin. Antti nappasi itselleen Ikean ison sinisen kassin ja Starhubin paperipussin. Ovimiehelle jäi konttiin Ikeasta ostettu minisilityslauta, jonka hän noukki kontista hieman hämillään. Hetken kuluttua hän sai kuitenkin letkautettua: "sir, you like to iron?".