Saaralla oli viime viikolla työmatka Manilaan ja Antti lensi viikonloppuna perässä samaan paikkaan
Manila on jännittävä metropoli, jossa seikkailu alkaa heti lentokentän taksijonosta. Antti otti taksin lentokentän ”mittaritaksi”-tolpalta, mutta taksissa selvisi, ettei siinä ollut mittaria, ”because this is an airport taxi”. Kuski ei myöskään suostunut sanomaan matkan hintaa vaan ajoi kentältä epämääräiselle parkkipaikalle jossa hänen pomonsa tuli esittelemään printattua matkahinnastoa. 30 Yhdysvaltain dollaria puolen tunnin matkasta oli selvä ryöstö, mutta tilanteesta johtuen se tuntui ihan kohtuuhintaiselta lunnasrahalta parkkipaikalta vapautumiseksi. Vaihtorahan sai onneksi takaisin kuskilta sieppaamalla setelit hänen kädestään.
Manila oli vain välietappi matkallamme, jonka todellinen määränpää oli Puerto Galera Mindoron saarella. Matka Puerto Galeraan taittui paikallisbussissa, johon päättäväinen sisäänheittäjä ohjasi meidät heti saatuamme taksin oven auki bussiaseman ulkopuolella. Kaksituntista matkaa tahditti hyvä ruokahuolto ja tiivis viihdepaketti. Kananmunia, pähkinöitä ja muovikääreisiä hampurilaisia sai nälän yllättäessä tilata pysäkeiltä kyytiin hyppääviltä kauppiailta (Sir, ham-bu-bu-bu-bu-buuurger?). Matkan alkuosan ajan bussin kahdesta teeveestä pauhasi romanttinen Hollywood-komedia, mutta dvd:n mentyä jumiin soittimeen työnnettiin Kevin Kostnerin tähdittämä Bodyguard-dvd. Ehdimme katsoa täydellä volyymilla elokuvan tunnussävelmän musiikkivideon, leffatrailerin, making-of-dokumentaarin näyttelijähaastatteluineen ja elokuvan alkuhetket ennen saapumistamme Batangaksen satamaan.
Matka Puerto Galeraan taittui Father ’n son-linjan bambulaivalla. Aloittelevakin turisti löytää hyvin laivaan touhukkaiden sisäänheittäjien avulla. Meidän puuhamiehemme hankki liput, veroläpyskät ja vakuutuslaput eri luukuilta ennen kuin ehdimme veer-kän-ai-bai-ö-tiketiä sanoa. Pieni tippi oli tietysti paikallaan hienosta touhuamisesta. Bambulaiva kiisi rivakasti lahden yli määräsatamaamme Sabangin kylään Puerto Galerassa parissa tunnissa.
 |
| Bambuvene Sabangin laiturissa |
Sabangin kylä oli muutaman korttelin levyinen palmurantapätkä, jolta löytyi parikymmentä sukellusyritystä, rantaterasseja, hotelleja ja skootterivuokrausyrittäjiä. Ensimmäisen Sabang-illan saldona oli oivallinen illallinen rantaravintolassa, sekä Antin neuvottelema hyvä diili paikallisen veneenomistajan kanssa seuraavan päivän snorklausreissusta.
Seuraavana aamuna venekuskimme Win-Win poimi meidät taivaansinisen King Elmar-bambupaattinsa kyytiin ja suuntasimme ulapalle snorkkeleinemme. Matkaohjelmaksi oli sovittu kaksi Win-Winin suosittelemaa snorklauskohdetta, joissa oli odotettavissa jättisimpukoiden ja hienojen korallien bongausta.
Ankkuroiduimme keskelle lahtea, josta molskahdimme veteen jättisimpukoiden etsintään. Tätä tutkimusmatkaamme helpotti melkoisesti pikkuisessa sotuveneessä kököttävä mies, joka huuteli ja osoitteli veneestään meille ja muutamalle muulle snorklaajalle simpukoiden sijainnin. Tämän avuliaan matkaoppaan liiketoimintamalli oli vielä hiomaton timantti, sillä uikkareiden taskussa on hankala kantaa sopivaa tippirahaa.
Toisen snorklausetappimme värikäs merenalainen elämä laittoi vauhtia suunnitelmiimme hankkia sukelluskortit pikimmiten! Ehkä jo ensi kerralla pääsemme tutkimaan kaloja ja koralleja pintaa syvemmältä. Teimme upean snorklausretken laajalla korallialueella ihan omin voimin, vaikka paikalliset yrittäjät koettivat kaupata meille pakettia, jossa olisimme roikkuneet vedessä moottoriveneen vetämänä samalla kun meidät uitetaan korallien yli.
Matka oli siis melkoinen menestys, niin meidän kuin myös kapteenimme mielestä. Hän kauppasi reissua myös seuraavalle päivälle ja soitteli Antille sunnuntaina viitisen kertaa.
Lauantaina otimme myös skootterin vuokralle, sillä kymmenet ”motorcycle, mister”-huudot olivat saaneet mielenkiinnon skootterointia kohtaan heräämään. Köröttelimme menopelillämme pitkin rannikkoa ja pysähdyimme parilla valkohiekkaisella palmurannalla. Onnistuimme harhauttamaan hainleukoja, jättisimpukoita ja muovikoruja myyvät kauppiaat kurvaamalla nauttimaan lounasta skootteriyrittäjän suosittelemaan merenrantapitseriaan. Pitserioiden suosiosta päätellen tämä herkku on jonkinlaisen kansallisruoan asemassa Filippiineillä. Meille maistui!
 |
| Talipanan Beach |
Sunnuntaina palasimme jo aamulla takaisin Manilaan, jotta Saara ehti iltapäivän paluulennolle. Antti ehti käydä sunnuntaina vielä Manilan vanhassa kaupungissa. Lukuisat vanhassa kaupungissa päivystävät riksataksit ja matkaopaskandidaatit olivat selkeästi päättäneet, että Antti ei osaa suunnistaa kapeilla kaduilla ilman opasta, mutta onneksi vanhankaupungin muureille saattoi luikahtaa riksataksien tavoittamattomiin. Muureilla olikin hienot näkymät keskustan ja golfkentän yli ja muureilla partioivat pumppuhaulikkopoliisit olivat mukavaa juttuseuraa.
Filippiineillä on kauniita rantoja ja aitoa yrittäjähenkisyyttä – seuraavalla kerralla tulemme sukelluskorttien kanssa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti