Saara ja Antti häämatkalla

Rakkaat blogin lukijat! Sanottuamme ”Tahdon” ja vietettyämme ikimuistoiset hääjuhlat Kokkolassa, pääsimme vihdoin kauan odotetulle hanimuunille tropiikin lämpöön. Matkalla Balille pysähdyimme hengähtämään yön yli kotoisassa Singaporessa. Pitstop kotona oli mitä mainioin, sillä huomaavaiset kukankastelijat olivat jättäneet tuoreelle avioparille mainioita juhlaherkkuja jääkaappiin. Avioparin ensimmäinen koti-ilta sujui siis makoisasti!

Seuraavana aamuna teimme pikaisen uudelleenpakkauksen, vaihdoimme juhlakengät läpsyköihin ja lähdimme lähes ykkösluokassa (halpalentoyhtiö Air Asian kyydissä) hanimuunille Indonesian Balille.

Perillä havaitsimme, että valitsemassamme villassa oli tähtimerkit kohdallaan. Huoneen seinällä oli taulu, joka oli puoliksi vesimies- (Antti) & puoliksi kaksosaiheinen (Saara). Teema jatkui horoskooppipyyhkeissä ja -kylpytakeissa kylppärissä, sekä horoskooppimukeissa oleskelutilassa. Mikä harmonian ja tasapainon tyyssija!

Sanurin rantatunnelmaa majapaikkamme vieressä

Nautittuamme tästä astrologisesta ihanuudesta ja omasta uima-altaasta tovin, emme malttaneet olla lähtemättä kylille. Niinpä hyppäsimme taksiin ja hurautimme Uluwatu –temppelille katsomaan auringonlaskua. Onneksi taksikuskimme oli vauhdikas, sillä aurinko alkoi jo uhkaavasti painua horisonttiin automatkan aikana. Ehdimme kuitenkin Uluwatulle ihailemaan auringon viimeisiä säteitä upeilta kallioilta, joiden kylkeen valtameren aallot löivät.

 

Siinä merta ja maisemaa ihaillessa Saara oli joutua ryöstetyksi, kun sandaalinhimoinen temppeliapina yritti varastaa läpsykän Saaran jalasta. Röyhkeä pitkäkyntinen irrotti onneksi likaiset käpälänsä sandaalista kiljahduksella ja päättäväisellä ninjapotkulla ilmaan.

Seuraavana päivänä Bali Hai –minibussi haki meidät jo aamutuimaan sukeltamaan. Pääsimme kokeilemaan sukelluspäivän alkuun pakettimatkailua, sillä astelimme Bali Hai II –jättipurteen muutaman sadan muun Nusa Lembonganille matkustavan turistin kanssa. Perillä jätimme muun väen nauttimaan banaaniveneajeluista ja vesiliukumäestä keskenään ja sukelsimme pitkän tauon jälkeen tutkimaan Balin vedenalaista elämää. Jättiläismäiset möhkäkalat ja paholaisrauskut pysyivät sukellustemme ajan piilossa, mutta jäipähän nähtävää seuraavallekin Balin vierailulle!

Tässäkään kuvassa ei ole kuin pikkukaloja

Emme malttaneet pysyä seuraavanakaan päivänä poissa vedestä, joten suuntasimme Kutalle surffaamaan. Kun kerran häälahjarahoilla porskuttelimme, päätimme tällä kertaa satsata hommaan ja opetella oikeasti surffaamaan lautojen kanssa leikkimisen sijan. Niinpä palkkasimme kaksi paikallista rantapummia yksityisopettajiksemme. Pojat olivat elämänmittaisella surffikokemuksellaan mainioita opettajia ja mekin olimme tuota pikaa mestareita aallon nappaamisessa ja laudalle nousemisessa. Jiihaa!

Näiden merellisten elämysten jälkeen siirryimme jatkamaan hanimuunia Balin sisämaahan, Ubudin luomu-jooga-hippi- elämäntapakylään. Tunnelmaan päästäksemme aloitimme aamun Ubudissa klo 6.00 ja kävelimme läheisen joogaretriitin aamujoogaan. Löysimmekin tunnilla itsemme (itseään etsivien länsimaalaisturistien joukosta) ja suuntasimme sen jälkeen valaistuneina aamupalalle. Namaste.

Jopa patsaat suojautuvat Ubudissa auringolta

Joogan ja aamiaisen ravitsemina lähdimme kävelyretkelle ihailemaan Ubudin maaseutua ja riisipeltoja. Puolimatkassa mukaamme tarttui vielä paikallisopas, jonka avulla onnistuimme välttämään kävelijöiltä tietulleja kärttävät paikalliset maanviljelijät. Opas kuljetti meitä pitkät pätkät riisipeltojen penkereillä ja lopulta päätimme retkemme luomumehuihin ja –lounaisiin maaseutumaiseman keskellä. Illalla kivistävät koivet piti herätellä takaisin henkiin hieronnassa.

Patikointia riisipelloilla joen äärellä

Häämatka Balille oli erittäin onnistunut. Koska hanimuuneilu on hauskaa, raportoinemme blogiyleisölle vielä jatko-osista muissa kohteissa lähitulevaisuudessa!