Blogitiimi vietti lokakuisen Hari Raya Haji –pyhän pitkän viikonlopun Hanoissa.
Matkasimme Vietnamin pääkaupunkiin perjantaiaamuna ja huristelimme
maailmanmiesten elkein lentokentältä taksilla Golden Dragon –hotellillemme.
Perillä meidät otti vastaan äärimmäisen ystävällinen respaneiti, joka istutti
meidät sohvalle, näytti kartasta parhaat ruokapaikat (joita kuuliaisesti
noudatimme reissun ajan), reitit nähtävyyksille ja juotti kahvia. Hänellä ei
ollut valitettavasti antaa meille varaamaamme huonetta, sillä viereisen
rakennuksen korjaustyöt aiheuttivat hirmuista möykkää. Onneksi saman ketjun
upouudessa sisarhotellissa oli tilaa, ja asiakaspalveluneiti ehdotti meille
siirtymistä sinne.
Upouusi hotelli kävi meille, mutta hotelli oli ehkä liiankin uusi makuumme.
Pääsimme huoneeseemme pienen odottelun jälkeen, kun huone oli petattu kuntoon.
Juuri kaupasta haetut patjat oli unohdettu kuoria paketointimuoveista ja
suojapahveista, mutta lakanat oli toki pedattu siististi. Pitkin viikonloppua huoneemme
kalustusta päivitettiin ensin jääkaapilla ja sitten vielä kassakaapilla. Näin
hotellin arvostelutähdet lisääntyivät oleskelumme aikana vähintään
puolikkaalla!
Ensimmäinen päivämme huipentui vanhan kaupungin kiertelyn, sekä kauppiaiden,
katukeittiöiden ja tienvierustorien ihmettelyn jälkeen vesinukke-esitykseen.
Vesialtaassa tanssineet puunuket esittivät meille lumoavan esityksen, jonka
aikana saimme tutustua vietnamilaiseen kansantarustoon ja nykyvietnamin syntyyn
feenix-linnun ja lohikäärmeen munimista alkumunista alkaen. Esityksen antia oli
hyvä puida katkarapupannukakkujen ja etanarasvalla maustetun simpukkakeiton
äärellä. Nam.
 |
| Paikallinen Kalevala vesinukkejen tulkitsemana |
Painuimme pitkän päivän jälkeen pehkuihin jo varhain, sillä seuraavana
päivänä ohjelmassa oli supervarhainen herätys. Aamun matkakohteena oli Hoan
Kiem-järven ympäri kulkeva lenkkipolku. Olimme lukeneet, että hanoilaiset
kerääntyvät sen rannoille hengittämään raikasta ilmaa jo aamuneljältä ennen
mustaa savua puksuttavan mopoarmeijan heräämistä. Turisteina päätimme olla
paikallisia aamu-unisempia, joten laitoimme herätyskellon pirisemään vasta
4.30
Kellon soidessa olimme väsymyksestä huolimatta innokkaita lähtemään
lenkille, mutta hotellista ulospääsy osoittautui hankalaksi. Respapojat
kuorsasivat aulan sohvilla niin, että huone raikasi. Pojat eivät osoittaneet
heräämisen merkkejä, joten jouduimme lopulta pujottelemaan voroilta talteen
nostettujen skoottereiden ohi ja askartelemaan itsemme ulos ketjulla ja luudanvarrella
teljetystä hotellin ulko-ovesta. Vaikka koko lukitussysteemi rysähti lattialle
valtavalla kolinalla, emme onneksi herättäneet respahenkilökuntaa.
Pimeillä kaduilla oli tyhjää, mutta Hoan Kiem –järven ympäristö kuhisi
kävelijöitä, jumppaajia ja aasiabiccaajia. Juoksimme oman kymppimme menoa
ihmetellen ja kruunasimme lenkin leivoskahveilla järvenrantakahvilassa.
 |
| Miesjumppaa, huomaa kotoa tuodut käsipainot maassa |
Aamupalan ja suihkun jälkeen lähdimme tutustumaan Vietnamin historiaan ja
nähtävyyksiin. Ensimmäinen stoppi oli sotamuseo, jossa Saaran vaaleat hiukset
osoittautuivat sotakoneita suuremmaksi nähtävyydeksi, kun armeijanvihreisiin
pukeutuneet sotilaspojat halusivat vuorotellen ryhmäkuviin Saaran kanssa.
Ho Chi Minhin mausoleumi oli suljettu, sillä Ho-setä oli vuosittaisella
kauneudenhoitomatkalla venäjällä. Mausoleumi ja ympäröivät rakennukset olivat
vaikuttavia myös ulkoapäin. Loppupäivänä seikkailimme vielä Ho Tay –järven
rannalla, etsimme hienoiseksi pettymykseksi osoittautunutta pagodaa, ja
löysimme temppelin, jossa Hanoin kaikki hääparit käyvät valokuvattavina. Illan
ruokana tarjoiltiin pho –keittoa espanjalaisten munkkien kanssa 15cm korkuisilla
kadunreunusjakkaroilla istuen. Maistui!
Sunnuntaina heräsimme melko harmaisiin maisemiin ja kovaan sateeseen. Koska
Hanoissa ei ilmeisesti ole ostareita, elokuvateattereita ja Setä Ho ei ollut edelleenkään
kotona, ei auttanut kuin ostaa oranssit sadeviitat ja lähteä baanalle. Teimme
visiitin vankilamuseoon ja melko kommunistiselta haiskahtavaan Bang Chi Dan –
puistoon. Hauskinta taisi kuitenkin olla toistemme naurettavien kurpitsasadeasujen
kuvaaminen.
 |
| Kurpitsakaksikko Thien Quang-järven rannalla |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti