Weekend Getaway Special # 9 – Nenäapinoita etsimässä

Häävalmistelujen, Suomen loman ja häämatkailun lomassa blogitiimiltä jäi dokumentoimatta yksi lukijakuntaamme varmasti kiinnostava matkakohde – nenäapinoiden bongausretki Bako-kansallispuistoon Kuchingin lähellä. Nenäapinaa, tätä hienoa lajia, tuntemattomille lukijoille kerrottakoon, että nenäapinat ovat suuria, punakarvaisia, isonenäisiä ja pulleamahaisia kavereita. Siksi paikallisväki kutsuu niitä nimellä ”orang belanda”, eli ”hollantilainen”, muinaisten siirtomaaisäntiensä olemuksen mukaan.

Kuultuamme, että näitä hauskannäköisiä kaukaissukulaisia pystyy bongaamaan kahden tunnin lentomatkan päässä Kuchingissa, ostimme lentoliput luontotutkija-henkiselle weekend getawaylle. Kuching sijaitsee Borneon saarella Sarawakin osavaltiossa. Opaskirjan mukaan se on värikäs kaupunki, jossa on hieno kiinalainen vanhakaupunki, paljon menoa ja mainiota ruokaa. Tämä sopi meille, sillä saapuessamme Kuchingiin perjantai-iltana meillä oli valtava nälkä ja suuret odotukset ruoan suhteen. Lähtiessämme illalliselle kahdeksan jälkeen koko värikkääksi kuvattu vanhakaupunki oli kuitenkin hijainen ja tyhjä, emmekä löytäneet sympaattisilta pikkukaduilta kuin yhden aukiolevan ruokakiskan. Annosvalinta oli lopulta helppo, sillä kokki oli yhden asian mies ”I have fried chicken and rice”. No sitä sitten.

Valitettavasti Kuching näytti olevan unten mailla myös lauantaipäivisin, -iltaisin ja sunnuntaisin, sillä lukuisat opaskirjaamme merkityt ravintolat olivat kiinni myös matkamme muina päivinä ja kadut tyhjiä. Yhden kulinaarisen elämyksen onnistuimme silti mahduttamaan kalenteriimme, sillä lauantaiaamuna matkalla bussiasemalle pysähdyimme syömään aamupalaksi riisivellit. Tähän perimalesialaiseen herkkuun kuului keitettyjä lihapullia, sipulia ja raa’ahko kananmuna löysässä veteenkeitetyssä riisipuurossa. Kyytipoikana tuli sokeroimattomia espanjanmunkkeja, jotka naapuripöydän esimerkkiä seuraten murustelimme puuroon mukaan. Onneksi kokki kysyi ystävällisesti jo etukäteen halusimmeko puuroomme maksaa ja munuaisia. Sanoimme ei kiitos.

Puurojen jälkeen siirryimme bussilla ja veneellä vajaan parin tunnin matkan Bako-kansallispuistoon. Perillä satoi, mutta kiskoimme tuulitakkien huput syvemmälle ja lähdimme sademetsän liukkaille poluille patikoimaan. Pidimme korvamme ja nenämme koko ajan valppaina. Vanhoina sademetsän tuntijoina (kts. Blogiteksti syyskuu 2011 – Borneon triangeli) tiesimme, miten apinan tunnistaa: 1) Kuuntele heiluvien oksien ääntä, ja 2) Nuuski, missä haisee apina.

Ja meitähän lykästi! Kuuden kilometrin mittaisen patikkapolun puolen välin jälkeen alkoi metsässä rytistä! Kokonainen apinalauma oli sateen loppumisen jälkeen päättänyt lähteä liikkeelle ja loikki puusta toiseen polkumme yli. Yksi jäi tuijottamaan meitä sen verran lähelle, että saimme sen muhkean pottunenän ja pömppömahan vangittua kuvaankin. Olo oli kuin tutkimusmatkailijalla. 

Nenäapina puussa

  Kameraan tarttui myös kalliopurokilpikonna (vapaa suomennos), lihansyöjäkasveja, liejuryömijöitä ja villisika, joka vähemmän villisti nautti luonnonpuiston kahvilan jätteistä matkamme päätepisteellä. Lopulta näimme lisää nenäapinoita vielä aivan puiston kahvilan lähellä, mutta väliäkös tuolla – olimme bonganneet yhden lauman ihan itse!

Kivimuodostelma Bako-kansallispuistossa

 Sunnuntaina meidän piti viettää aikaa Kuchingissa, mutta katsastettuamme vanhan linnoituksen (jonka museo oli suljettu n. vuonna 1999), alkoi kaupungin hiljaisuus kyllästyttää. Niinpä kiskoimme lenkkarit jalkaan, ja palasimme vanhaan suosikkiharrastukseemme – juoksuturismiin. Hölkäten bongasimme joen rannassa Malesian Idols – tyyppisen koelaulutilaisuuden, taekwondoharjoitukset ja pistäydyimme Sarawakin kulttuurimuseoon, jossa oli esillä muun muassa jättikrokotiilin mahasta löytynyt miesten kello. Museon sisällä maltoimme kyllä kävellä.

Villisika rantalomalla

 Suosittelemme Bako-kansallispuistoa luonnon ja nenäapinoiden ystäville! Seuraavaksi blogitiimi raportoi kauan odotetusta häämatkasta Balille! Pysykää bloggautuneina!