Talviurheilukatsaus

Joululomalla blogitiimillä oli mainio tilaisuus testata ja arvioida singaporelaisin silmin suomalaisia talviurheilulajeja. Ohessa pieni kooste talven ykköslajeista:

Avantouinti

Järjestäjä: Kokkolan avantouintiyhdistys Kuutit Ry

Suosio: Jouluaattoaamuna klo 8 pimeän metsätien reunus on täyttynyt parkkeeratuista autoista kirpakasta 20 asteen pakkasesta huolimatta. Tilavissa pukuhuoneissa on niin täyttä, että Antti onnistuu varaamaan takilleen viimeisen vapaan naulakon, naisten puolella Saaran tavarat jäävät ilman.

Kokemus: Saunasta poistuminen vaatii rohkeutta, mutta väkimäärästä johtuen veteen ei kehtaa pinkaista huutojuoksua. Uijia on niin paljon, että laiturin nokkaan on käveltävä hitaassa jonossa ja omalla vuorolla asteltava epäröimättä portaat alas Pohjanlahden syleilyyn. Tässä vaiheessa -20C ilma on saanut ihmisen sellaiseen syväjäähän, että veteen meno tuntuu enää välttämättömältä pahalta.

Arvio: Jouluaaton avantouinti on selkeästi suomalaisuuden ytimessä. Hullujen hommaa, mutta osallistumme myös ensi vuonna.

Taistelu-uinti                  

Paikka: Tapiolan uimahalli perjantaina työpäivän jälkeen

Idea: Tule treenaamaan tai opettamaan muita uimaan, jos avantouinti ei ole sinun juttusi.

Kokemus: Selkäuintia perhostekniikalla ruuhka-aikaan etenevä herrasmies pärskäyttää ensin pahki Anttiin, koukkaa siitä sujuvasti radan toiseen laitaan ja ui siellä suoraan kolmannen uimarin päälle. Herrasmies opettaa jyräämälleen uimarille hyviä uintitapoja huutamalla ”Opettele uimaan!”

Arvio:  Erittäin hyvä palvelu! Tapiolan uimahallin hengenpelastajalta saa ilmaiseksi lainaan uimalasit, kunhan jaksaa jonottaa kärsivällisesti omaa vuoroaan. Jonottaessa joutuu tosin kuuntelemaan kanssauimarin avautumistarinaa uimisen aiheuttamista pohjekrampeista, jotka johtuvat suolanpuutteesta, joka aiheutuu vaimon kokkaamasta suolattomasta ruoasta, jota pitää syödä johtuen korkeasta verenpaineesta, joka taas johtuu liiasta suolankäytöstä.

Talvilenkkeily

Konsepti: -25C ei ole mikään este lenkkeilylle, kunhan juoksee niin hitaasti, ettei hengästy

Kokemus: Kotoa pihalle rynnätessä kannattaa pitää tiheä askelrytmi, jotta ei jäädy pystyyn. Juoksutrikoot ovat hyvä asu, mutta niiden päälle kannattaisi laittaa vielä toppahaalari. Ketään muita ei ulkona näy.

Plussaa: Ei, vaan miinusta, 25 astetta!

Murtomaahiihto

Varusteet: Saaran vanhempien luottosukset, jotka toimivat yhtä hyvin perinteisellä kuin luistelutyylillä kummempia voiteluja kaipaamatta, luistavat kaikilla keleillä joka suuntaan

Lenkki: Omat hiihtotaitomme arvioituamme päätämme välttää suosituimpia latuja, sillä iäkkäämmätkin latujen kuninkaat hiihtävät kovempaa kuin Harri Kirvesniemi ja ohittavat meidät kolmesti kierroksella

Kokemus: Suomalaiseen joulunviettoon ei kuulu urheilu joulupäivänä, sillä vastoin odotuksiamme pururadan hiihtolatu on tyhjä (ja osittain auraamatta). Sivakoimme kaksi kierosta ja toteamme ottaneemme luovutusvoiton Kirvesniemeltä ja kavereilta. Palaamme kotiin syömään kinkkua ja laatikoita

Potti-heppakaan ei tiedä mitä odottaa

Ratsastus

Tausta: Saara onnistui houkuttelemaan Antin hevosen selkään ensimmäistä kertaa yli kymmenen vuoden yhteiselämän jälkeen

Uljas ratsu: Isojärven ratsastuskoulun Potti-heppa opettaa ensin Antille ratsastuksen perusteita Tapaninpäivänä ja vie Saaran seuraavana päivänä Laajalahden maastoihin metsälenkille, jolla lumi pöllyää ja korvissa humisee.

Arvio: Hyvin jännää

Weekend Getaway Special #10 – Hanoi

Blogitiimi vietti lokakuisen Hari Raya Haji –pyhän pitkän viikonlopun Hanoissa. Matkasimme Vietnamin pääkaupunkiin perjantaiaamuna ja huristelimme maailmanmiesten elkein lentokentältä taksilla Golden Dragon –hotellillemme. Perillä meidät otti vastaan äärimmäisen ystävällinen respaneiti, joka istutti meidät sohvalle, näytti kartasta parhaat ruokapaikat (joita kuuliaisesti noudatimme reissun ajan), reitit nähtävyyksille ja juotti kahvia. Hänellä ei ollut valitettavasti antaa meille varaamaamme huonetta, sillä viereisen rakennuksen korjaustyöt aiheuttivat hirmuista möykkää. Onneksi saman ketjun upouudessa sisarhotellissa oli tilaa, ja asiakaspalveluneiti ehdotti meille siirtymistä sinne.

Upouusi hotelli kävi meille, mutta hotelli oli ehkä liiankin uusi makuumme. Pääsimme huoneeseemme pienen odottelun jälkeen, kun huone oli petattu kuntoon. Juuri kaupasta haetut patjat oli unohdettu kuoria paketointimuoveista ja suojapahveista, mutta lakanat oli toki pedattu siististi. Pitkin viikonloppua huoneemme kalustusta päivitettiin ensin jääkaapilla ja sitten vielä kassakaapilla. Näin hotellin arvostelutähdet lisääntyivät oleskelumme aikana vähintään puolikkaalla!

Ensimmäinen päivämme huipentui vanhan kaupungin kiertelyn, sekä kauppiaiden, katukeittiöiden ja tienvierustorien ihmettelyn jälkeen vesinukke-esitykseen. Vesialtaassa tanssineet puunuket esittivät meille lumoavan esityksen, jonka aikana saimme tutustua vietnamilaiseen kansantarustoon ja nykyvietnamin syntyyn feenix-linnun ja lohikäärmeen munimista alkumunista alkaen. Esityksen antia oli hyvä puida katkarapupannukakkujen ja etanarasvalla maustetun simpukkakeiton äärellä. Nam.

Paikallinen Kalevala vesinukkejen tulkitsemana

 Painuimme pitkän päivän jälkeen pehkuihin jo varhain, sillä seuraavana päivänä ohjelmassa oli supervarhainen herätys. Aamun matkakohteena oli Hoan Kiem-järven ympäri kulkeva lenkkipolku. Olimme lukeneet, että hanoilaiset kerääntyvät sen rannoille hengittämään raikasta ilmaa jo aamuneljältä ennen mustaa savua puksuttavan mopoarmeijan heräämistä. Turisteina päätimme olla paikallisia aamu-unisempia, joten laitoimme herätyskellon pirisemään vasta 4.30

Kellon soidessa olimme väsymyksestä huolimatta innokkaita lähtemään lenkille, mutta hotellista ulospääsy osoittautui hankalaksi. Respapojat kuorsasivat aulan sohvilla niin, että huone raikasi. Pojat eivät osoittaneet heräämisen merkkejä, joten jouduimme lopulta pujottelemaan voroilta talteen nostettujen skoottereiden ohi ja askartelemaan itsemme ulos ketjulla ja luudanvarrella teljetystä hotellin ulko-ovesta. Vaikka koko lukitussysteemi rysähti lattialle valtavalla kolinalla, emme onneksi herättäneet respahenkilökuntaa.

Pimeillä kaduilla oli tyhjää, mutta Hoan Kiem –järven ympäristö kuhisi kävelijöitä, jumppaajia ja aasiabiccaajia. Juoksimme oman kymppimme menoa ihmetellen ja kruunasimme lenkin leivoskahveilla järvenrantakahvilassa.

Miesjumppaa, huomaa kotoa tuodut käsipainot maassa

Aamupalan ja suihkun jälkeen lähdimme tutustumaan Vietnamin historiaan ja nähtävyyksiin. Ensimmäinen stoppi oli sotamuseo, jossa Saaran vaaleat hiukset osoittautuivat sotakoneita suuremmaksi nähtävyydeksi, kun armeijanvihreisiin pukeutuneet sotilaspojat halusivat vuorotellen ryhmäkuviin Saaran kanssa.

Ho Chi Minhin mausoleumi oli suljettu, sillä Ho-setä oli vuosittaisella kauneudenhoitomatkalla venäjällä. Mausoleumi ja ympäröivät rakennukset olivat vaikuttavia myös ulkoapäin. Loppupäivänä seikkailimme vielä Ho Tay –järven rannalla, etsimme hienoiseksi pettymykseksi osoittautunutta pagodaa, ja löysimme temppelin, jossa Hanoin kaikki hääparit käyvät valokuvattavina. Illan ruokana tarjoiltiin pho –keittoa espanjalaisten munkkien kanssa 15cm korkuisilla kadunreunusjakkaroilla istuen. Maistui!

Sunnuntaina heräsimme melko harmaisiin maisemiin ja kovaan sateeseen. Koska Hanoissa ei ilmeisesti ole ostareita, elokuvateattereita ja Setä Ho ei ollut edelleenkään kotona, ei auttanut kuin ostaa oranssit sadeviitat ja lähteä baanalle. Teimme visiitin vankilamuseoon ja melko kommunistiselta haiskahtavaan Bang Chi Dan – puistoon. Hauskinta taisi kuitenkin olla toistemme naurettavien kurpitsasadeasujen kuvaaminen.

Kurpitsakaksikko Thien Quang-järven  rannalla

Blogitiimimme suosittelee Hanoita reippaaseen viikonloppumatkailuun!

Saara ja Antti häämatkalla

Rakkaat blogin lukijat! Sanottuamme ”Tahdon” ja vietettyämme ikimuistoiset hääjuhlat Kokkolassa, pääsimme vihdoin kauan odotetulle hanimuunille tropiikin lämpöön. Matkalla Balille pysähdyimme hengähtämään yön yli kotoisassa Singaporessa. Pitstop kotona oli mitä mainioin, sillä huomaavaiset kukankastelijat olivat jättäneet tuoreelle avioparille mainioita juhlaherkkuja jääkaappiin. Avioparin ensimmäinen koti-ilta sujui siis makoisasti!

Seuraavana aamuna teimme pikaisen uudelleenpakkauksen, vaihdoimme juhlakengät läpsyköihin ja lähdimme lähes ykkösluokassa (halpalentoyhtiö Air Asian kyydissä) hanimuunille Indonesian Balille.

Perillä havaitsimme, että valitsemassamme villassa oli tähtimerkit kohdallaan. Huoneen seinällä oli taulu, joka oli puoliksi vesimies- (Antti) & puoliksi kaksosaiheinen (Saara). Teema jatkui horoskooppipyyhkeissä ja -kylpytakeissa kylppärissä, sekä horoskooppimukeissa oleskelutilassa. Mikä harmonian ja tasapainon tyyssija!

Sanurin rantatunnelmaa majapaikkamme vieressä

Nautittuamme tästä astrologisesta ihanuudesta ja omasta uima-altaasta tovin, emme malttaneet olla lähtemättä kylille. Niinpä hyppäsimme taksiin ja hurautimme Uluwatu –temppelille katsomaan auringonlaskua. Onneksi taksikuskimme oli vauhdikas, sillä aurinko alkoi jo uhkaavasti painua horisonttiin automatkan aikana. Ehdimme kuitenkin Uluwatulle ihailemaan auringon viimeisiä säteitä upeilta kallioilta, joiden kylkeen valtameren aallot löivät.

 

Siinä merta ja maisemaa ihaillessa Saara oli joutua ryöstetyksi, kun sandaalinhimoinen temppeliapina yritti varastaa läpsykän Saaran jalasta. Röyhkeä pitkäkyntinen irrotti onneksi likaiset käpälänsä sandaalista kiljahduksella ja päättäväisellä ninjapotkulla ilmaan.

Seuraavana päivänä Bali Hai –minibussi haki meidät jo aamutuimaan sukeltamaan. Pääsimme kokeilemaan sukelluspäivän alkuun pakettimatkailua, sillä astelimme Bali Hai II –jättipurteen muutaman sadan muun Nusa Lembonganille matkustavan turistin kanssa. Perillä jätimme muun väen nauttimaan banaaniveneajeluista ja vesiliukumäestä keskenään ja sukelsimme pitkän tauon jälkeen tutkimaan Balin vedenalaista elämää. Jättiläismäiset möhkäkalat ja paholaisrauskut pysyivät sukellustemme ajan piilossa, mutta jäipähän nähtävää seuraavallekin Balin vierailulle!

Tässäkään kuvassa ei ole kuin pikkukaloja

Emme malttaneet pysyä seuraavanakaan päivänä poissa vedestä, joten suuntasimme Kutalle surffaamaan. Kun kerran häälahjarahoilla porskuttelimme, päätimme tällä kertaa satsata hommaan ja opetella oikeasti surffaamaan lautojen kanssa leikkimisen sijan. Niinpä palkkasimme kaksi paikallista rantapummia yksityisopettajiksemme. Pojat olivat elämänmittaisella surffikokemuksellaan mainioita opettajia ja mekin olimme tuota pikaa mestareita aallon nappaamisessa ja laudalle nousemisessa. Jiihaa!

Näiden merellisten elämysten jälkeen siirryimme jatkamaan hanimuunia Balin sisämaahan, Ubudin luomu-jooga-hippi- elämäntapakylään. Tunnelmaan päästäksemme aloitimme aamun Ubudissa klo 6.00 ja kävelimme läheisen joogaretriitin aamujoogaan. Löysimmekin tunnilla itsemme (itseään etsivien länsimaalaisturistien joukosta) ja suuntasimme sen jälkeen valaistuneina aamupalalle. Namaste.

Jopa patsaat suojautuvat Ubudissa auringolta

Joogan ja aamiaisen ravitsemina lähdimme kävelyretkelle ihailemaan Ubudin maaseutua ja riisipeltoja. Puolimatkassa mukaamme tarttui vielä paikallisopas, jonka avulla onnistuimme välttämään kävelijöiltä tietulleja kärttävät paikalliset maanviljelijät. Opas kuljetti meitä pitkät pätkät riisipeltojen penkereillä ja lopulta päätimme retkemme luomumehuihin ja –lounaisiin maaseutumaiseman keskellä. Illalla kivistävät koivet piti herätellä takaisin henkiin hieronnassa.

Patikointia riisipelloilla joen äärellä

Häämatka Balille oli erittäin onnistunut. Koska hanimuuneilu on hauskaa, raportoinemme blogiyleisölle vielä jatko-osista muissa kohteissa lähitulevaisuudessa!

Weekend Getaway Special # 9 – Nenäapinoita etsimässä

Häävalmistelujen, Suomen loman ja häämatkailun lomassa blogitiimiltä jäi dokumentoimatta yksi lukijakuntaamme varmasti kiinnostava matkakohde – nenäapinoiden bongausretki Bako-kansallispuistoon Kuchingin lähellä. Nenäapinaa, tätä hienoa lajia, tuntemattomille lukijoille kerrottakoon, että nenäapinat ovat suuria, punakarvaisia, isonenäisiä ja pulleamahaisia kavereita. Siksi paikallisväki kutsuu niitä nimellä ”orang belanda”, eli ”hollantilainen”, muinaisten siirtomaaisäntiensä olemuksen mukaan.

Kuultuamme, että näitä hauskannäköisiä kaukaissukulaisia pystyy bongaamaan kahden tunnin lentomatkan päässä Kuchingissa, ostimme lentoliput luontotutkija-henkiselle weekend getawaylle. Kuching sijaitsee Borneon saarella Sarawakin osavaltiossa. Opaskirjan mukaan se on värikäs kaupunki, jossa on hieno kiinalainen vanhakaupunki, paljon menoa ja mainiota ruokaa. Tämä sopi meille, sillä saapuessamme Kuchingiin perjantai-iltana meillä oli valtava nälkä ja suuret odotukset ruoan suhteen. Lähtiessämme illalliselle kahdeksan jälkeen koko värikkääksi kuvattu vanhakaupunki oli kuitenkin hijainen ja tyhjä, emmekä löytäneet sympaattisilta pikkukaduilta kuin yhden aukiolevan ruokakiskan. Annosvalinta oli lopulta helppo, sillä kokki oli yhden asian mies ”I have fried chicken and rice”. No sitä sitten.

Valitettavasti Kuching näytti olevan unten mailla myös lauantaipäivisin, -iltaisin ja sunnuntaisin, sillä lukuisat opaskirjaamme merkityt ravintolat olivat kiinni myös matkamme muina päivinä ja kadut tyhjiä. Yhden kulinaarisen elämyksen onnistuimme silti mahduttamaan kalenteriimme, sillä lauantaiaamuna matkalla bussiasemalle pysähdyimme syömään aamupalaksi riisivellit. Tähän perimalesialaiseen herkkuun kuului keitettyjä lihapullia, sipulia ja raa’ahko kananmuna löysässä veteenkeitetyssä riisipuurossa. Kyytipoikana tuli sokeroimattomia espanjanmunkkeja, jotka naapuripöydän esimerkkiä seuraten murustelimme puuroon mukaan. Onneksi kokki kysyi ystävällisesti jo etukäteen halusimmeko puuroomme maksaa ja munuaisia. Sanoimme ei kiitos.

Puurojen jälkeen siirryimme bussilla ja veneellä vajaan parin tunnin matkan Bako-kansallispuistoon. Perillä satoi, mutta kiskoimme tuulitakkien huput syvemmälle ja lähdimme sademetsän liukkaille poluille patikoimaan. Pidimme korvamme ja nenämme koko ajan valppaina. Vanhoina sademetsän tuntijoina (kts. Blogiteksti syyskuu 2011 – Borneon triangeli) tiesimme, miten apinan tunnistaa: 1) Kuuntele heiluvien oksien ääntä, ja 2) Nuuski, missä haisee apina.

Ja meitähän lykästi! Kuuden kilometrin mittaisen patikkapolun puolen välin jälkeen alkoi metsässä rytistä! Kokonainen apinalauma oli sateen loppumisen jälkeen päättänyt lähteä liikkeelle ja loikki puusta toiseen polkumme yli. Yksi jäi tuijottamaan meitä sen verran lähelle, että saimme sen muhkean pottunenän ja pömppömahan vangittua kuvaankin. Olo oli kuin tutkimusmatkailijalla. 

Nenäapina puussa

  Kameraan tarttui myös kalliopurokilpikonna (vapaa suomennos), lihansyöjäkasveja, liejuryömijöitä ja villisika, joka vähemmän villisti nautti luonnonpuiston kahvilan jätteistä matkamme päätepisteellä. Lopulta näimme lisää nenäapinoita vielä aivan puiston kahvilan lähellä, mutta väliäkös tuolla – olimme bonganneet yhden lauman ihan itse!

Kivimuodostelma Bako-kansallispuistossa

 Sunnuntaina meidän piti viettää aikaa Kuchingissa, mutta katsastettuamme vanhan linnoituksen (jonka museo oli suljettu n. vuonna 1999), alkoi kaupungin hiljaisuus kyllästyttää. Niinpä kiskoimme lenkkarit jalkaan, ja palasimme vanhaan suosikkiharrastukseemme – juoksuturismiin. Hölkäten bongasimme joen rannassa Malesian Idols – tyyppisen koelaulutilaisuuden, taekwondoharjoitukset ja pistäydyimme Sarawakin kulttuurimuseoon, jossa oli esillä muun muassa jättikrokotiilin mahasta löytynyt miesten kello. Museon sisällä maltoimme kyllä kävellä.

Villisika rantalomalla

 Suosittelemme Bako-kansallispuistoa luonnon ja nenäapinoiden ystäville! Seuraavaksi blogitiimi raportoi kauan odotetusta häämatkasta Balille! Pysykää bloggautuneina!