Pääsiäisloma Special - Ryhmämatkalla Jaavan Pariisissa

Ai Bandungiin? Mikset mene Balille? kysyivät Saaran jakartalaiset työkaverit hämmentyneinä, kun Saara yritti kysellä matkavinkkejä pääsiäisen matkakohteeseemme. Emme antaneet epäilevän kommentin kuitenkaan muuttaa kurssiamme vaan suuntasimme Bandungiin seikkailuhenkeä ja pääsiäissuunnitelmia pursuten.

Bandung on kuuluisa outlet-shoppailusta, tulivuorista, kuumista lähteistä ja teeplantaaseista. Matkaseuraksemme tähän ”Jaavan Pariisiksi” ja ”Indonesian farkkupääkaupungiksi” tituleerattuun kohteeseen saimme kaksi muuta seikkailuhenkistä suomalaista pariskuntaa. Mikä olisikaan parempi tapa viettää pitkä viikonloppu kuin tehdä edullisia merkkivaateostoksia, katsella upeita maisemia ja rentoutua luonnon helmassa kuumissa lähteissä paikallista teetä siemaillen?

Jonotettuamme tarpeeksi kauan lentokentällä kiitoradan reunaan ulottuneessa passintarkastusjonossa, pääsimme lopulta taksiimme Novoteliin. Tästä jutusta innostuneita Bandungin-matkaajia suosittelemme pyytämään hotellista ”hiljaisen” huoneen, sillä hartaimmat bandungilaiset heräävät joka aamu klo 3.45 kuuntelemaan Novotelin takana sijaitsevan moskeijan tunnin mittaista rukousta.

Ensimmäisenä päivänä ehdimme maistella paikallisia ruokia, katsastaa muutaman outletin tarjonnan, ja joutua melko omalaatuisen ”viinirypäleitä housunlahkeessa”-turistinryöstökikan uhriksi. Sen seurauksena seurueemme vietti loppuloman yhtä matkapuhelinta köyhempänä.

Päivän ehdoton turistivaltti oli kuitenkin erään vaate-outletin kellarissa sijainnut eläintarha, johon kuuden hengen turistiryhmämme miesväki kävi tutustumassa. Ryhmään teki vaikutuksen erityisesti eläintarhan merimaailma, jonka kymmenessä valtavassa akvaariossa oli jokaisessa yksittäinen kala, kaikki samaa lajia. Kellarikomeroista löytyi myös pöllö, kotka, valtava boa, vuohia, apinoita, kissa, lepakko ja sata hamsteria. Vaikutti siltä, että näytille oli huolittu kaikki eläimet, jotka olivat jääneet yli lähellä sijainneesta ”oikeasta” eläintarhasta.

Toisena päivää kurvasimme heti aamutuimaan oman autokuskimme kyydissä 30km Bandungista pohjoiseen Tangkuban Prahu -tulivuorelle. Bandungin alueen ykkösnähtävyydellä tunnelma oli katossa jo aamukahdeksalta. Parkkipaikka oli täynnä karvalakkimyyjiä (!), poniratsastuksen tarjoajia ja tofukauppiaita. Vaikka olimme luultavasti koko alueen ainoat eurooppalaiset matkailijat, emme olleet yksin. Parkkipaikan viereisiin myyntikojuihin ja näköalatasanteille oli pakkautunut bussilasteittain indonesialaisia turisteja.

Tangkuban Prahun höyryävä kraateri

Onneksi paikallisväki ei ollut kiinnostunut kraatteria kiertävästä luontopolusta ja onnistuimme pakenemaan ihmismassoja kahden tunnin patikkaretkelle sen ympäri. Matkalla kuulimme höyryä hönkivän kraatterin jylinää, näimme upeita maisemia, mutta vain harvoja muita ihmisiä. Muiden patikoijien joukossa oli kuitenkin muun muassa nuorisoporukka, joka vietti lauantaita pelaamalla Twister-peliä rikinkatkuisella vuorenrinteellä.

Vuoriseikkailun jälkeen päätimme virkistäytyä ja pulahtaa rentouttavaan kylpyyn alueen kuumiin lähteisiin. Odotimme jonkinlaista Bali-henkistä kylpyläelämystä upean luonnon keskellä, mutta matkaopaskirjamme suosittelema paikka olikin ”Kuumat lähteet” -teemainen huvipuisto. Altaissa pulikoi satoja ihmisiä, ja muu väki istuskeli vieri vieressä perhepiknikeillä viheralueilla ja kävelypolkujen reunamilla. Rentouttavan hot jacuzzi & cold drink -iltapäivän sijaan kävimme kastamassa varpaitamme yhteen altaaseen (vesi oli lämmintä), päädyimme pariinkymmeneen indonesialaiseen kameraan (olimme jälleen ainoat vaaleatukkaiset turistit) ja matelimme pois paikalta vuosisadan ruuhkassa (30km matka kesti kolme tuntia). Hieno tulivuori – Hengästyttävät kuumat lähteet!

Vilskettä kuumilla lähteillä

 Sunnuntaina jatkoimme seikkailua toisen autokuskin johdolla Bandungista etelään Kawah Putih – tulivuorelle. Matkanteko oli jälleen hidasta, sillä päästyämme Bandungista maaseudulle jouduimme ohittelemaan mutkaisella vuoristotiellä alituiseen hevosvankkureita ja muita meitä hitaampia ajopelejä. Kawah Putihin huipulla ei saanut ostaa karvalakkeja eikä päässyt poniajelulle, ja ehkä juuri siksi siellä oli paljon vähemmän vierailijoita kuin Tangkuban Prahulla.

Ihailtuamme Kawah Putihin kraatterin taianomaista valkeansinistä järveä tarpeeksi kävimme vielä tutustumassa teeplantaaseihin. Palatessamme Bandungiin meille selvisi, että vuorella ripotellut tihkusade oli aiheuttanut kaupunkiin vievällä päätiellä vyötärönsyvyisen järven, jonka johdosta tie oli poikki. Onneksi lähes joka risteyksessä päivysti kuitenkin bisneshenkinen liikenteenohjaaja, joka neuvoi pientä tippiä vastaan kuskillemme mitä katua kannatti käyttää. 

Kawah Putihin maisemat kelpasivat paikallisen parin hääotoksiin

 Kun lopulta saavuimme hotellille, olimme niin täydellisesti autoilun ja elämysmatkailun uuvuttamia, että tarvitsimme ripauksen länsimaista lohtua. Onneksi pizzat Bandungin uutuutta kiiltelevällä ”Java von Paris” – ostarilla turvallisten Zaran ja Starbucksin välissä saivat seikkailumatkailijat tokenemaan!

Blogitiimimme suosittelee Bandungia Jaavan saarta pidempään kiertäville reissaajille, tulivuoribongareille, karvalakkien ystäville ja ruuhkia pelkäämättömille elämysmatkailijoille!

Weekend getaway special #8 -Hääasioilla Bangkokissa

Pidettyämme useamman kuukauden tauon hääjärjestelyistä, totesimme eräänä helmikuisena lauantaina olevamme pahasti jäljessä aikataulusta. Vakaat aikomukset ottaa järjestelyt rennosti kaikkosivat saman tien ja huomasimme hankkineemme lennot Bangkokiin ostamaan hääpukuja ja –rekvisiittaa. Tämä raikas idea hääostosten tekoon, on linjassa tuoreiden häätrendien kanssa, sillä kuten ”Häät ja Juhlat”-lehti numerossaan 13/2011 kirjoittaa: ”Ostoksille ei tarvitse jäädä omaan kaupunkiin. Sen voi yhdistää viikonloppuun naapurikaupungissa, tai miksei etäämmälläkin.”

Saara kävi jo ennen reissua kuulemassa Singaporelaisissa hääliikkeissä, että lyhyt häämekko sopii vain puutarha- ja uima-allashäihin, kirkkohäissä on mekossa pakko olla laahus, ja että ilman pitsi- ja dimangihöysteitä hääpuku on aika vaatimaton.

Antti kävi hakemassa ohjeita paikalliselta räätäliltä, jolta opimme, että bestmanien ja sulhasten yhteensopivat solmiot ja liivit ovat “out” ja että sulhasen kuuluu olla asustukseltaan illan tähti.

Näillä ohjeilla suuntasimme Bangkokiin hääpukukaupoille. Aluksi kävimme toteamassa, että Bangkokilaiset laaturäätälit ovat aivan yhtä hintavia kuin singaporelaiset, joten päätimme hankkia Antin häätamineet kotikulmilta. Siispä mekkokaupoille. Suuntasimme maankuululle Thong Lorin hääkadulle, jonka ensimmäisestä mekkokaupasta saimme vinkin sivukadun putiikista, jossa tehdään pukuja.

Ensimmäinen putiikki sivukadulla ei tärpännyt, vaan saimme ohjeen kävellä lisää. Olimme kuitenkin onnekaita, sillä seuraavaksi löysimme sattumalta sopivan putiikin. Amita-liikkeen pitäjä lupasi loihtia meille Saaran kaipaaman hääasun, joten löimme kaupat lukkoon! Olimme varanneet pukujen etsintään koko viikonlopun, mutta olimme valmiita jo lauantaina ennen puolta päivää.  

Niinpä suuntasimme jo tutulle Chatuchak –markkinapaikalle, jolta olimme viime kesän turistimatkalla bongailleet yhtä sun toista häihin sopivaa härpäkettä. Miljoonasta turistista ja piinaavasta kuumuudesta huolimatta onnistuimme ostamaan täyden matkalaukullisen roipetta. Vaikka kiusaus oli kova, pystyimme jättämään Bangkokin ykkösmuoti-ilmiön, eli hihattomat Chang- ja Singha-paidat kaupan hyllyyn.

Tehokkaan päivän jälkeen palasimme hotellille melko nälkäisinä, mutta onnellisina. Päätimme illallistaa lähikorttelin paikallisravintolassa. Tässä vaiheessa päivän mainio osto-onni katosi, sillä tilasimme vahingossa ruoaksi lihamyllyssä käytettyä kissakalaa, josta oli tehty uppopaistettua kalatippaleipää.

Seuraavana päivänä teimme vielä täsmäiskun kangaskaupoille Pahuratin tekstiilimarkkinoille ja onnistuimme tekemään hyviä ostoksia intialaisilta kauppiailta. Ennen lähtöä piipahdimme vielä pikaisesti Paragonin luksusostarilla jossa Antti katseli urheiluautoja ja golfmailoja, mutta päätyi valinnan vaikeuden edessä ostamaan sukat. Lisäksi kävimme maistelemassa thaimaalaisia ruokia edellisiltaa paremmalla menestyksellä, ennen kuin hotellimme ovimies kuskasi meidät tuktukilla metroasemalle.

Olimme onnistuneet, sillä ”Häät ja Juhlat”-lehteä siteerataksemme: ”Saavutettuaan vähentyneen stressintunteen ja kohonneen hyvänolontunteen, niin tunnetasolla kuin henkisestikin, on matkaaja valmis lähtemään kotiin.”.

Chinese New year holiday special – Sukeltelua Filippiineillä

Tänä vuonna kiinalainen uusi vuosi osui tammikuun viimeiselle viikolle. Kyseessä ei tällä kertaa ollut mikä tahansa vuoden vaihde, vaan uusi kuu toi tullessaan kiinalaisen kalenterin suosikin, lohikäärmeen vuoden.  Hyvän onnen, varallisuuden, lahjakkuuden ja kekseliäisyyden lisäksi lohikäärmeen vuosi tuo myös mukanaan tavallista suuremman ikäluokan uusia singaporelaisia, kun horoskooppihullut vanhemmat ovat ajoittaneet lapsensa syntymän tälle vuosista parhaille. Olemme seuranneet hämmennyksellä ja mielenkiinnolla paikallisen sanomalehden raportointia sairaala-, tarha-, ja koulupaikkojen riittävyydestä. Kyseisiin artikkeleihin kuuluu yleensä myös haastateltujen vanhempien vakuuttelua siitä, kuinka luonteeltaan kilpailuhenkiset ja lahjakkaat (tosin vielä syntymättömät) lohikäärmetaaperot kestävät kyllä kilpailun parhaista koulupaikoista ja opettajan huomiosta. Odotamme jännityksellä näiden yli-ihmisten saapumista keskuuteemme.

Mekin osasimme ottaa kiinalaisen uuden vuoden edellistä paremmin vastaan, sillä ostimme uuden vuoden mandariinit jo hyvissä ajoin ja ehdimme vielä täydentämään varastomme kertaalleen ennen vuoden vaihdetta. Lisäksi ostimme vierashuoneeseen kaksi kiinalaista koristetyynyä, joissa esiintyy tassua vilkuttavia hymyileviä kissoja ja kaksi mandariinia. Vieraidenkin onni on nyt taattu! Saara kävi vielä työpaikan uudenvuoden juhlassa kuuntelemassa työkavereiden laulamaa kiinalaista karaokea ja sai palkkiona kärsimyksistä kaksi mandariinia ja jo tutut 18 dollaria (hyvän onnen luku!).

Varsinaisen vuoden vaihteen jätimme kuitenkin juhlimatta ja lähdimme sen sijaan Filippiineille tarkistamaan paikalliset sukellusvedet. Lomakohteeksi valitsimme Busuangan saaren, joka on kuulu saaren lähivesiin upotetuista japanilaisista sotalaivoista. Laskeuduttuamme Busuangalle aloitimme lomamme askeettisissa merkeissä köröttelemällä risalla pakettiautolla surkeaa kinttupolkua pitkin valtaisan karjatilan läpi. Matkalla säikäytimme laukkaan tukun vuohia ja lehmiä.

Perillä meidät majoitettiin bambumajakylän ainoaan maalattuun taloon. Olimme kyseisen guest housen ainoat asiakkaat, eikä pienessä kylässä ollut yhtään kauppaa tai ravintolaa, sikäli kun kykenimme tunnistamaan. Viereisessä majassa tosin soitettiin filippiiniläistä karaokea iltaisin. Onneksi majatalomme emäntä laittoi mainiota ruokaa meille kolmesti päivässä, ja läheisellä saarella sijaitsevan länsimaalaisen lomaparatiisin vene tuli hakemaan meidät budjettimatkalaiset aamuisin sukellusretkille. Päivät kuluivat siis sukeltaessa haita, kilpikonnia ja mustekaloja bongaillen ja iltaisin meille piti seuraa huoneemme seinällä asustava gekko. Oikein mukava lomapätkä!

Ystävävämme kilpikonna

 Loman toiseksi puolikkaaksi vaihdoimme maisemia Busanga –saaren keskukseen, eli Coronin kaupunkiin. Coronista löytyi kolmipyörätakseja, mopoja ja jopa muutama auto. Lisäksi siellä oli useampia ravintoloita, jotka tarjoilivat pitsaa. Aijai! Sukelleltuamme päivät sotalaivahylkyjä tutkien, maistui iltaisin herkkupitsa kaikilla mausteilla laiturin päässä nököttävässä ulkoilmaravintolassa nautittuna.

Hauskin sukellus ei kuitenkaan ollut hylyille, vaan pieneen korkeiden kallioiden ympäröivään järveen. Sukeltaessamme syvälle järveen, muuttui vesi yhtäkkiä makeasta ja viileästä kuumaksi ja suolaiseksi, kuin kuumassa lähteessä. Nähtävää ei ollut paljoa, mutta tuntui hauskalta köllötellä kuumassa lähteessä, nousta muutamaa metriä korkeammalle viilentymään ja vajota taas takaisin kuumaan veteen.

Hylkyjen rungot kasvavat erikoista elämää 

Viimeisenä päivänä olimme saaneet sukeltelusta ja valkoisista hiekkarannoista tarpeeksemme, joten vuokrasimme mopon ja lähdimme huristelemaan maaseudulle pitkin saaren parasta autobaanaa, eli National Highwayta. Tarkoituksenamme oli päästä saaren pohjoisnurkassa sijaitsevaan eläintarhaan. Valitettavasti tie rapistui kymmenen kilometrin päässä kuoppaiseksi hiekkatieksi ja matkantekomme hidastui huomattavasti. Ostaessamme bensaa litran kokispullossa eräästä tienvarsikojussa, myyjä valisti meitä, ettemme ikinä ehtisi päivässä jäljellä olevaa 20km matkaa eläintarhaan. Uskoimme myyjää, ja kävimme sen sijaan uiskentelemassa eräällä rannalla ja kaasuttelimme takaisin Coroniin. Matkalla näimme kuitenkin vesipuhveleita töissä riisipellolla ja joukon muita filippiiniläisen maaseudun eläimiä. Oli itse asiassa aika hauska moporeissu.

Blogitiimi suosittelee Busuangaa sukellusseikkailuihin ja leppoisaan lomamenoon! Hylkysukellus syvyyksissä sotalaivan sisällä on parhaimmillaan huikea kokemus, mutta huonolla näkyvyydellä sisällä näkee vain edellä sukeltavan räpylät. Meriheinän syöttäminen isoille kilpikonnille veden alla on sen sijaan erittäin leppoisaa lomasukeltamista ja sitä voi suositella varauksetta muillekin!

Blogitiimi häämatkaoppaina

Vuoden viimeiset kuukaudet hurahtivat ohi sellaista vauhtia, että blogitiimi tipahti kärryiltä jo jokin aika sitten. Selvittyämme nyt Suomen kaamoslomalta takaisin Singaporeen, päätimme tarkistaa mitä loppuvuoden parhaista paloista jäi raportoimatta. Esille nousi yksi aivan erityinen viikonloppu, jolloin toimimme häämatkaoppaina Balilla!

Pahaa-aavistamattomat häämatkalaisemme, eli leikkisämmin hanimuunerit, saapuivat vieraiksemme Singaporeen marraskuun alkupuolella. Muutaman päivän Singaporen tutustumisjakson jälkeen pakkasimme viikonloppulaukkumme ja suuntasimme kaikki tutustumaan Baliin. Matka alkoi vauhdikkaasti, tai ainakin hyvällä sykkeellä. Häämatkaoppaiden aikataulu petti heti lähtöviivoilla ja jouduimme lähtemään lentokentälle pahasti suunnitellusta myöhässä. Tilanne tukaloitui entisestään, kun kuskiksemme sattui Singaporen säntillisin taksikuski, joka pitäytyi tiukasti nopeusrajoituksissa, eikä vaihtanut kaistaa vaikka oman kaistan liikenne jumitti. Kun matkalle osui vielä massiivinen liikenneruuhka, alkoi lennolta myöhästymisen ainekset olla kasassa. Saaran painostava tuhina, puhina ja voivottelu takapenkiltä saivat kuskin lopulta ottamaan loppukirin lentokentän viimeisillä, pitkillä suorilla. Kun liikenne ruuhkautui terminaalin pihassa, hyppäsi Antti autosta ja juoksi lähtöselvitystiskille koko porukan passien kanssa. Kiire oli hieman turhaa, sillä aikaa lähtöselvityksen sulkeutumiseen jäi lopulta yli viisi minuuttia.
 

Apinametsän päällikkö

Olimme varanneet häämatkalaistemme kanssa Balilta kaksihuoneisen villan Sanur-nimisestä kaupungista. Villaa ympäröivät korkeat muurit ja muikean kokoisella omalla pihalla oli uima-allas, sekä ruokailukatos, johon saimme aamupalan pöytään katettuna. Kyllä kelpasi häämatkailla!

Ensimmäisenä iltana saavuimme hotelliin erittäin nälkäisinä. Soitimme hotellin 24h huonepalveluun pyytääksemme pientä iltapalaa villallemme, mutta harmiksemme uninen kokki väitti meille puhelimessa, että 24h keittiö oli mennyt jo kiinni. Kokki kehotti meitä sen sijaan kääntymään McDonaldsin puoleen. Puhelun jälkeinen manailumme loppui kuitenkin lyhyeen, kun Mäkkäristä soitettiin yllätyspuhelu talollemme ja kysyttiin iltapalatoiveitamme. Tilaamamme bigmäkit tuotiin perille ripeänä kotiinkuljetuksena ja iltapalamme oli pelastettu!
 

Seuraavana päivänä häämatkalaiset kävivät ensin aamutuimaan kolmituntisen sukelluskoulun. Sen jälkeen päätimme porukalla etsiä taksikuskin ja lähteä katsomaan nähtävyyksiä. Emme tosin ehtineet edes etsiä kuskia, kun hotellimme edustalla väijynyt kuljettaja jo bongasi meidät. Sovimme hinnan ja lähdimme liikkeelle. Kuskilla juttu luisti ja matka sujui mukavasti. Noin vartin jälkeen oivalsimme kuitenkin harmiksemme, ettei kuski ymmärtänyt juuri lainkaan englantia, vaikka hän osasikin sujuvasti kertoilla meille nähtävyyksistä, tienvarren kauppojen tarjonnasta ja niissä tarjottavista turistialennuksista.

Hienoisista kommunikaatiovaikeuksista huolimatta pääsimme kuskin kyydillä sekä riisiplantaasin äärelle syömään, apinametsään (indonesian englanniksi ”mankiporee”) ja Ubudin turistikojualueelle. Kaikki oivia kohteita, vaikkemme päässeetkään sinne minne olimme alun perin pyytäneet kuskia meidät viemään.

Seuraava päivä oli suuri päivä. Lähdimme sukellusretkelle Tulambeniin katsomaan U.S.S. Liberty –sotalaivan  hylkyä. Oppainamme olivat valokuvauksesta innostunut korealainen sukellusputiikin pitäjä Daeen Yu (äännetään DaiJu), iranilainen sukellusopettajaharjoittelija sekä oivallinen suomalainen sukellusohjaaja Janne. Hanimuunerit tekivät tutustumissukelluksen ja keskittyivät sen jälkeen snorklailuun. Itse sukelsimme kahteen otteeseen hylyllä ja pääsimme hämmästelemään valtavaa jackfish-parvea ja muita hylyn ympärillä kuhisevia kaloja. Ahkeran valokuvauksen seurauksena kameran akku loppui harmillisesti juuri, kun sukelsimme tuhatpäisen kalaparven ja pohjan väliin jääneestä parimetrisestä välistä. Toivottavasti lukijat uskovat, että kyse ei ole kalavaleesta. Paluumatkalla DaiJu osti kaikille jäätelöt. Hieno sukelluspäivä!

Kalat hylkysukelluksella

Viimeisenä päivänä heräsimme varhain ja hyppäsimme yskivän, sivuoven menettäneen, vihreän pakettiautotaksin kyytiin ja pyysimme kuskia suuntaamaan keulan Kuta-rannan parhaille surffiaalloille. Rannalla oli vielä hiljaista ja aallot ujoja, mutta hetken käveltyämme löysimme rannan pätkän, jolla joukko ihmisiä harjoitteli aalloilla ratsastusta. Vuokrasimme laudat, mutta opettajan kohdalla pihistelimme sen verran, että hanimuunerit päätyivät blogitiimin surffioppiin. Meillähän oli surffauskokemusta jo paria viikkoa aiemmalta Cheratingin matkaltamme! Lautojen kanssa temppuilu oli kyllä hauskaa, mutta ei meistä ketään taideta vielä tämän kerran perusteella kelpuuttaa surffaripiireihin.

Tässä vaiheessa meillä olikin jo kiire lentokentälle, mutta jätimme häämatkalaiset jatkamaan Bali-elämystä kaikessa rauhassa häämatkajärjestäjien aiheuttamasta vauhtiviikonlopusta toipuen. Mikä mainio Balin miniloma! Suosittelemme!

Weekend Getaway Special #7 - Hong Kong

Keskellä loistavasti alkanutta Botannia Bed & Breakfastin high seasonia blogitiimimme laittoi näppäimistön laulamaan. Raportoimme tällä kertaa muutaman viikon takaisesta viikonloppuretkestämme Hong Kongiin. Kyseessä ei ollut mikään noviisien turistireissu, sillä olimme vierailleet samaisessa kaupungissa edellisen kerran kuutisen vuotta sitten, jolloin otimme Hong Kongissa vastaan uuden vuoden 2006. Suunnitelmissa oli siis mukava paketti vanhan muistelua ja uusia seikkailuja.

Seikkailut meinasivat alkaa jo Hong Kongin passintarkastusjonossa, kun muistelimme kuuden vuoden takaista viisuminhakumatkaamme Kiinan konsulaattiin Helsingin Kulosaaressa. Samalla hoksasimme, että tällä kertaa emme olleet viisumeja hakeneet. Puolen tunnin passijonossa oli jännittävä arvailla, tarvitsevatko Suomen kansalaiset viisumin vain manner-Kiinan vai myös Hong Kongiin. Onneksi passintarkastajasetä päästi meidät portista läpi murinoitta, emmekä joutuneet maitojunalla kotiin. Huh. Viikonloppu saattoi alkaa!

Lauantaiaamun ensimmäinen etappi oli Victoria Peak, jonka näköalat olimme päättäneet tarkistaa uuden urheilulajin, eli juoksuturismin avulla. Ei muuta kuin lenkkarit ja sporttivaatteet päälle, Peak Tram -näköalajunalla kukkulan päälle ja juoksuksi! Kameraa lukuun ottamatta juokseva turistikaksikkomme sulautui oikein hyvin maisemaan, sillä kukkulan rinteiden polut olivat varsin suosittuja lenkkeily- ja ulkoilupaikkoja. Valitettavasti eksyimme jossain vaiheessa kukkulan kiertävältä polulta ja päädyimme hölköttelemään koko vuoren rinteen alas. Suosittelemme kyseistä reittivaihtoehtoa leppoisasta hölkästä pitävälle juoksuturistille.

Näkymä Victoria Peakiltä

Lähdimme taltuttamaan juoksun aiheuttamaa nälkää ”Hong Kongin parhaaseen” dim sum –ravintolaan Hong Kongin City Hall –rakennuksen yläkertaan. Hyvät merkit olivat ilmassa heti saavuttuamme paikalle, sillä n. 100 pöydän ruokasaliin oli kahdenkymmenen pariskunnan jono. Varma hyvä ruoan merkki! Jonotus palkittiin, sillä pöytään päästyämme pääsimme käsiksi melkoisiin herkkuihin. Valitsimme ruoat lautasillemme tarjoiluvaunuista, joita tarjoilijat työntelivät ympäriinsä pitkin ruokasalia. Suosikkiherkkuihin kuuluivat ainakin jauhelihalla täytetyt sokeripullat ja vihannesdumplingit. Aijai.

Hong Kongiin oli sitten viime vierailumme kohonnut muutamia uusia maamerkkejä, muun muassa uusi 484-metrinen pilvenpiirtäjä Kowloonissa. Kävimme lauantai-illan kunniaksi sen ylimmän kerroksen Ozone -kattobaarissa nauttimassa taivaita hipovasta tunnelmasta ja talon antimista. Valitettavasti matkalaisen budjetti ei moista menoa kovin pitkään kestä (hinnat olivat yhtä korkeat kuin Helsingin yössä), joten palasimme hissillä melko nopeasti maan pinnalle. 

Näkymät Ozone-ravintolasta Hong Kong-saarelle mustikkamojiton ja ilmaisten pähkinöiden yli

Sopivan kontrastin hankkimiseksi päätimme käydä vielä vilkaisemassa edellisen Hong Kongin lomamme majapaikkaa USA Hostellia. Tämä upea majapaikka löytyy Kowloonista, räätälipalveluihin ja kopiokelloihin erikoistuneen rakennuskompleksin yläkerroksesta. Majapaikkaan pääsee näppärästi rähjäisen rakennuksen tavarahissillä, kunhan tietää reitin roskapönttöjen välistä. Kyseisen majatalon erikoisuuksiin kuuluvat ikkunattomat, ilmastoimattomat, postimerkin kokoiset huoneet ja käytäväsuihkut, joiden kuumavesisäiliö kiehuu helposti yli. Otettuamme turistikuvan hostellin ovella, totesimme että majoitusvalintamme ovat kehittyneet vuoden 2006 jälkeen hyvään suuntaan. Heihei USA Hostel!

Tunnelmia Kowloonin Temple Street-iltamarkkinoilta

Sunnuntaipäivänä reippailimme Hong Kongin itärannikolla Dragon’s back –nimisellä patikkareitillä maisemia ihaillen. Johtuneeko Kiinasta puhaltaneista tuulista, sillä ihanat hiekkarannat ja sinisenä kimaltava meri olivat melkoisen utupilven peittämät, eikä horisonttia ollut näkyvissä. Patikointi oli kuitenkin virkistävää ja perillä Shek O:n kylässä odotti mukava uimaranta ja hyvä lounas.

Blogitiimi suosittelee hauskaa ja helppoa Hong Kongia niin viikonloppulomailuun kuin pidemmillekin lomille. Kuten Saaran eräs singaporelainen jalkapallotuttu totesi: ”Hong Kong on ihan samanlainen kuin Singapore. Erityisesti metro!”.

Ensi kerralla blogitiimi raportoi kyvyistään häämatkaorganisaattorina. Pysykää nettiyhteyden äärellä!