Tämä viikko alkoi iloisella tapahtumalla: Singaporen työministeriö myönsi Saaralle ihka oikean työluvan ja Singaporen valtio Antille puolison oleskeluluvan. Uudet vihreät henkilökortit ovat olennainen osa singaporelaista identiteettiämme. Niillä avulla saatiin muun muassa avattua pankkitilit molemmille.
Tiistaiaamuna pankkikonttorin edessä oli kymmenen ihmisen jono jo 20 minuuttia ennen pankin avautumista. Liityimme jonon jatkoksi ja pankin avautuessa meitä jonottajia oli jo lähes 40. Kauhistelimme jonoa hieman, sillä olimme valinneet pankin sen erityisen hyvän verkkopankin perusteella. Myöhemmin meille selvisi, että jonottavat ihmismassat liittyivät uuden vuoden odotukseen – vuoden vaihde on kuulemma sopiva aika vaihtaa rahapussin ryppyiset setelit uusiin painoksiin pankin luukulla. Näitä uutuuttaan kiiltäviä seteleitä taas kuuluu antaa lahjaksi vuodenvaihteessa suvun lapsille ja naimattomille.
Saimme tilit joka tapauksessa avattua, Antin oleskeluluvalla tilin avaaminen edellytti kuitenkin poikkeustoimia ja virkailijan pitikin käydä kysymässä lupaa itse pankinjohtajalta. Alkutalletuksena meiltä pyydettiin nimellistä 500 dollarin pesämunaa tileillemme. Valitettavasti neiti Pankkineiti ei voinut veloittaa talletusta luottokortilta, joten Saaran täytyi juosta läheiselle automaatille ja nostaa samaisella luottokortilla automaatista vaadittava tonni. Neiti Pankkineiti otti setelitukon vastaan yläkerrassa ja talletti sen pieneen lukittavaan peltirasiaan kirjoituspöydän laatikkoon. Niin saatiin molemmille pankkitilit.
Lauantaina kävimme tutkimassa onko Singaporen rajojen ulkopuolella elämää. Matkakohteenamme oli Johor Bahru, joka on miljoonakaupunki aivan Singaporen ja Malesian välisen vesitien toisella puolella. Matka JB:hen taittui näppärästi: ensin metrolla Singaporen pohjoisrantaan ja siitä paikallisbussilla maat erottavan kilometrin mittaisen sillan yli.
Johor Bahrussa seikkailimme lähinnä takseilla paikasta toiseen. Matkan varrella nähtiin muutama ostari, joilla esiintyi huomattavan hyviä artisteja kauppavieraita viihdyttämässä. Ensimmäisessä ostoskeskuksessa esiintyi Malesian huippuihin lukeutuva beatbox-artisti, sekä aavistuksen lahjaton viulisti. Toisella ostarilla esiintyi puolestaan imeliä balladeja amerikanaksentilla laulava Kirkan ja Elviksen malesialainen serkku. Kävimme katsastamassa myös sulttaanin palatsin, suuren moskeijan, eläintarhan ja Guinnesin ennätystenkirjastakin (kuulemma) löytyvän lasisen hindutemppelin. Hindutemppelireissusta sen verran, että sinne olisi voinut kävellä asfaltoitua tietä pitkin suoraan, mutta päätimme (epähuomiossa) koukata sen ohi, kävellä slummin läpi ja junarataa pitkin parin ojan yli takapihan kautta sisälle.
Sunnuntaina teimme paikalliskierroksen Tour de Singaporen merkeissä. Äärimmäisen kiinnostava saarenympäriajo sisälsi muun muassa vierailut luomuhedelmäplantaasilla, sekä sammakko- ja kalafarmilla. Maan luoteisosan viheriöt lainehtivat kuin pohjanmaan pellot konsanaan. Lakeuksien viljapellot oli tosin korvattu banaanipuilla ja mullikat härkäsammakoilla.
Pistäydyimme myös Singaporen ainoalla luonnonuimarannalla (yli metrin levyinen hiekkakaistale) Sembalang Parkissa maan kaakkoisosassa. Voi kun olisi ollut aurinkotuoli mukana! Puistossa oli runsaasti perheitä piknikillä ja teimme mielenkiintoisen havainnon paikallisesta piknik-varustuksesta. Täällä piknik-viltti on korvattu piknik-kupoliteltalla, johon perhe voi vetäytyä päivän paahteelta suojaan. Suosituin malli on sama ei-vettäpitävä Biltema, jollaisissa Suomessa yövytään jopa päiväkausia sateessa esim. rokkifestivaaleilla. Jääköön pohdittavaksi, kumpi on parempi käyttö teltalle.
Viimeinen etappimme oli Changi Village, jossa kävimme nauttimassa malesialaiset nasi lemakit kala- ja kanalisukkeilla. Lisäksi söimme banaaninlehdessä grillattua Kallen kaviaarilta maistuvaa tahnaa. Erittäin onnistunut ruokavalinta jälleen kerran!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti