Auto tuli taloon

What a week! Wha-awee!

Olipas kerrassaan viikko.

Toimme tavarat asunnolle keskiviikkona aamulla ja 3-henkinen siivouspartio + omistajan edustaja saapuivat paikalle puoliltapäivin. Siivoustiimi oli jonkinlainen siivousmaailman versio klassisesta "hyvä poliisi-paha poliisi"-asetelmasta. Omistajan agentti kysyi Antilta aina englanniksi, mitä pitäisi siivota. Sen jälkeen hän esitti asian vanhemmalle naispuoliselle kiinalaiselle naiselle, joka huusi tiukkaan sävyyn vastauksen kiinaksi. Huutavan naisen lisäksi tiimiin kuului ahkera kiinalaistyttö ja laiska mies. Huutava nainen huusi ja siivosi, ahkera kiinalaistyttö siivosi, eikä puhunut mitään ja laiska mies lähinnä pyöritteli päätään ja selitteli miksi mitään esitettyä kohtaa ei voinut siivota. Lattioita ei voinut siivota koska imuria ei ollut mukana, television takaa ei voinut siivota koska siellä oli johtoja, ikkunan lika ei lähtenyt vaikka hankasi väärää puolta lasista, eivätkä ovien tahrat irronneet koska pesuaineen käyttäminen oli epäsopivaa. Joitain myönnytyksiä siivouspartio joutui kuitenkin meille tekemään ja saimme asunnon ihan kohtuulliseen kuntoon.

Saara onnistui pakenemaan pesutiimiä ensin töihin ja keskiviikkoiltana Bruneihin. Sulttaania ei näkynyt mutta kuningasperheen kolmisensataa argentiinalaista pooloponia olivat kyllä paikalla tuuletetuissa pilttuissaan suojassa auringonpaahteelta

Työviikon jälkeen lauantaina hoidettiin asioita järjestykseen oikein urakalla.  Aamu starttasi Saaran puhelimen piipatessa tekstiviestiä 7.30 – autodiileri ilmoitti olevansa tulossa esittelemään meille leasing-autovalikoimaansa. Hidas lauantaiaamu loppui jo varhain kun hurautimme autodiilerin kyydissä heidän konttorilleen katsomaan tarjolla olevia leasing-autoja. Välittäjä arveli jo matkalla tietävänsä, minkä auton tulemme valitsemaan tarjolla olevista vaihtoehdoista.

Hänellä olikin oikein hyvä diili tarjolla meille. Yksi upouusi KIA Forte oli vielä tallissa jäljellä. Tämä yksilö oli jäänyt käsiin ilmeisesti siksi, että siitä puuttui aluvanteet ja sporttinen korisarja spoilereineen. Meidän menopeliin tämä setti luvattiin kuitenkin ruuvata kiinni 1000 km:n huollon yhteydessä.

Potkiskeltuamme hetken renkaita ja keskusteltuamme auton kojelaudasta löytyvistä nappuloista, ipod-liitännästä ja gepsistä totesimme, että emme kumpikaan osanneet kysyä autoista juuri mitään erityisen järkevää ja löimme KIAsta kättä päälle diilerin kanssa. Välittäjä oli sitä mieltä että auto sopi meille, sillä nuoret ihmiset tarvitsevat nuorekkaan auton!

Olimme huomanneet jo aiemmin että Singaporessa ajetaan väärällä puolella tietä ja vielä autoilla joissa on ratti väärällä puolella! Olimme hieman suunnitelleet että voisimme totutella vasemmanpuoleiseen liikenteeseen ensin jossain rauhallisessa ympäristössä ennen menoa pahoihin paikkoihin. Vuokraamo sijaitsi kuitenkin keskustassa, emmekä enää voineet perääntyä diilerin vaativan katseen alla, auto olisi jotenkin kuljetettava omaan talliin.  Saara ja GPS toimivat karttureina ja Antti kuljetti KIA:n onnellisesti oman kodin parkkihalliin.

Päästyämme kotiin jouduimme hetken tasaamaan matkan aiheuttamaa sydämentykytystä ennen uutta autoilua Ikeaan (jälleen!). Lauantainen IKEAn valloitusmatkamme oli myös Saaran ensimmäisen erikoiskoe uudella hopeanuolellamme. Saara ansaitsi virheettömän ajosuorituksensa lisäksi bonuspisteitä myös auton vääränkätisten hallintalaitteiden nopeasta omaksumisesta. Pyyhkijät menivät päälle vain muutaman kerran hänen yrittäessään laittaa vilkkua päälle, kun taas Antin saldo edellisellä matkalla lähenteli kymmentä. Reissu ei ollut turha, sillä kasvihyllyiltä mukaan tarttuivat perheemme uusimmat jäsenet, kaksi noin metrin korkuista paksurunkoista viherkasvia, jotka tuntevat nimet ”Herra Kasvi” ja ”Rouva Kasvi”. Pariskunta matkasi kotiin tyylikkäästi taksimme takapenkillä ja he somistavat nyt olohuonettamme ja peittävät samalla näkökenttää vastapäisen talon naapureihimme päin.

Sunnuntaina päätimme viettää lomaa. Valitsimme päivän retkikohteeksi MacRitchie Reservoir-luonnonpuiston. Paikka oli mukavan rauhallinen ja ihmisiä oli yllätykseksemme huomattavasti vähemmän kuin Nuuksiossa marja-aikaan. Saimmekin kävellä rauhassa viidakkopolkuja, jotka tosin oli huomaavaisesti Singaporen tapaan päällystetty usein paikoin asfaltilla. Eläinhavaintojamme olivat makakit, monitor-lisko ja jonkinlaiset minioravat, joiden tarkka biologinen nimi jäi vielä selvittämättä.

Vaikka kaikki Singaporen lait eivät ole meille vielä tuttuja, oli puistossa helppo toimia havainnollisten opastekylttien ansiosta. Kuten paikalliset sanovat "Singapore is a fine city". Eli sakkoja tulee jos syöttää apinalle leipää.

Ensi viikolla on luvassa ainakin Saaran ensimmäiset työmatkat omalla autolla, suuren ruokakaupan metsästys ja viikonlopunviettoa Sentosan keinotekoisilla biitseillä. Eiköhän näistäkin arkiaskareista seikkailu kehitetä!