Hopeanuolen uhmaikä

Routa porsaan kotiin ajaa, tuhlaajapoika palaa kotiin ja blogitiimimme tekee paluun näppäimistön ääreen! Palattuamme normaaliin päivärytmiin vapputunnelmista ja Saaran työmatkabuumista (Australia: neljä kaupunkia neljässä päivässä) on vihdoin aikaa taas raportoida kuulumisia Singaporesta!

Vappu ei olisi voinut mennä paremmin. Pidimme aattona grillibileet ja niitä seurannut grilliähky ja rempseät jatkot takasivat hienon pohjan seuraavan päivän piknikille. Vappupiknikiä vietettiin myös täällä Singaporessa tupsulakki liehuen. Keleistä johtuen lakki aiheutti lähes lämpöhalvauksen ja varsin uitetun olon molemmille meistä, mutta sai myös aikaan hienon vapputunnelman.

Piknik Botanic Gardenissa oli melkoinen menestystarina. Paikalla oli parisataa suomalaista ja päivän kohokohta oli suunnittelemamme eukonkantokisa. Tässä tiukassa sprinttikisassa liuta suomalaispareja spurttasi kilparadalle väkevästi suomalaisten herkkujen himossa. Oma nk. poikittainen hiekkasäkkitaktiikkamme ei purrut ja päädyimme jälkipelien selittäjäosaston jäseniksi.

Vauhdikkaassa vapputunnelmassa meiltä jäi kuitenkin huomaamatta uskollisen kulkupelimme, Hopeanuolen, ajautuminen huonoille teille. Hopeanuoli, tämä korealainen komistus, muutti perheeseemme jo ensimmäisellä Singaporen viikollamme ja sai alkuaikana jakamattoman huomiomme, kun harjoittelimme navigointia Singaporen moottoriteillä. Se myös kiidätti meidät tapahtumasta toiseen moottori iloisesti pöristen.

Viime aikoina olemme kuitenkin huomanneet tuntemallamme Hopeanuolella olevan toinen jukuripäisempi puoli. Kaikki alkoi muutama viikko sitten, kun jouduimme hankalaan tilanteeseen moottoritien liittymässä. Hopeanuoli kyllästyi kävelyvauhtia matelevaan liikenteeseen kaistallamme ja suikkasi uhmakkaasti viereiselle kaistalle. Hopeanuoli myös kopautti tuittupäissään viereisen kaistan kulkupeliä. Toinen kulkupeli selvisi vaurioitta mutta Hopeanuoli otti osuman ja sen oikean taustapeilin muoviosat pirstoutuivat katuun.

Peili korjattiin, mutta Hopeanuolen kapinamieli jäi. Vapun jälkeen huomasimme sen ilmeisesti kärhämöineen parkkihallissa muiden autojen kanssa, sillä etupuskuriin oli ilmestynyt pieniä naarmuja ja maalia muista autoista. Myös vasemmassa etuovessa ovessa oli pieni kolhu, jonka se oli jostain rähinästä hankkinut. Automme uhmaiän pahin tempaus oli kuitenkin vielä kokematta.

Viime viikonloppuna Hopeanuoli alkoi nimittäin vikuroimaan ostoskeskuksen parkkihallin ajoluiskassa ja  kenkkuillessaan se kolautti takalistonsa pylvääseen kuhmun veroisesti. Meidän Silver Arrow:sta oli kovaa kyytiä tulossa Broken Arrow ja jotain oli tehtävä!

Hopeanuoli odottaa isäntiään pilttuussa korvat luimussa

Näiden tapausten jälkeen pohdimme kuinka pitää automme asenne ja käytöstavat kunnossa Singaporen raskaassa liikenteessä ja päätimme pistää Hopeanuolen ruotuun.  Totesimme, että olimme ehkä isäntinä laiminlyöneet Hopeanuolta, joten tarjosimme sille kunnon autopesun ja hemmottelevan sisätilojen imuroinnin. Se näytti heti kiitolliselta. Olemme myös yrittäneet opettaa autollemme rauhallista ja tarkkaavaista käytöstä liikenteessä ja huomaavaisuutta kanssa-autoja kohtaan. Uskomme olevamme oikealla tiellä ja että Hopeanuolesta tulee vielä mallikelpoinen tielläliikkuja.

Hopeanuoli toivottaa isännät avosylin kyytiinsä kohti uusia seikkailuja