Vauhtia ja vaarallisia hevosvoimia

Kaksi viikkoa sitten Singaporeen rantautui melkoinen moottorishow – Singaporen F1 Grand prix! Vanhoina formulafaneina (Saaralla oli kokemusta Melbournen osakilpailun vapaista harjoituksista vuodelta 2001) olimme tietysti varanneet omat kolmen päivän kisapassimme jo hyvissä ajoin huhtikuussa. Koska kuskien, tallien ja pistelaskujärjestelmän säännöt olivat hieman muuttuneet sitten vuoden 2001, Saaralla oli hieman vaikeuksia seurata itse päälajin jännittävää etukäteisspekulointia. Sirkuksen saapuessa kaupunkiin mielenkiintomme kohdistuikin oheistarjontaan, nimittäin konsertteihin.

Lauantai-illan ykköshittinä esiintyi itse Shakira, jonka taiteellista keikkaa kisaseurueemme pääsi seuraamaan onnistuneen jonotusstrategian seurauksena lavan viereen fanialueelle. Shakiran keikasta odotettiin musiikkiteeveestä tuttua hittikimaraa, mutta illan artisti esittikin laidasta laitaan ja välillä laidan yli keinahdelleen keikkasetin. Leirinuotiofiilistelyä akustisella kitaralla, soolotanssi flamencoa, Metallica-tulkintaa, kitarasoolo, napatanssisoolo, viimeisimmät klubihitit ja lopuksi Etelä-Afrikan mm-jalkapallon kisatunnari. Aijaijai, mikä show, ja lanteet heiluivat!

Shakira ja kitarataistelu

Keikan jälkeen kisa-alueen kapeat kulkuväylät olivat sen verran jumissa, ettemme ehtineet nähdä illan aika-ajoja puolta tuntia pidempää. Ihailimme kuitenkin senkin edestä katsomostamme maisemia upean Marina Bayn yli.  Aika-ajojen jälkeen kävimme vielä kuuntelemassa (hyvin etäältä) menneiden aikojen suursuosikin, Shaggyn keikkaa. Hänen paras lavakarismansa oli korvautunut vuosien saatossa lisäkiloilla ja nuutuneella olemuksella, joten emme vaivautuneet fanialueelle. Kisapäivänä kävimme kannustamassa Sebastian Vettelin voittoon ja ottamassa kisan jälkeen pakolliset kuvat rata-alueella. Jihuu.

Vettel matkalla voittoon

Formulasirkus sattui kaupunkiin sopivaan aikaan, sillä myös oman kisatallimme kalusto vaihtui hiljattain. Ystävämme hopeanuoli poistui jokin aika sitten perheestämme dramaattisten vaiheiden jälkeen. Kiinalainen setä peruutti parkkihallissa rakkaaseen hopikseen pahki aiheuttaen ikävän lommon rekisterikilpeen. Leasingfirman piti oikaista kilpi uuteen uskoon, mutta korjaamisen sijaan firma päättikin yllätykseksemme antaa meille upouuden auton. Kävi varmaan vähän niin kuin hiustenkuivaajalle kodinkoneliikkeessä, ”ei näitä kannata korjata”. Uskollinen sotaratsumme Hopeanuoli vaihtui haikeissa tunnelmissa uuden korimallin sähäkkään Mustaan Kobraan. Ensimmäinen ”oma” automme Hopis jätti meidät 7000 kilometrin, kolmen pienen kolaroinnin ja monen yhteisen hetken jälkeen. Toivotamme Hopeanuolelle onnea uuteen kotiin!

Parin viikon tutustumisjakson jälkeen meistä alkoi tuntua, että tunsimme Mustan Kobran, eli perheen kesken Mustin, niin hyvin, että halusimme antaa sille kunnon sisäänajon. Niinpä lähdimme ulkoiluttamaan sitä pitkälle autoilulenkille Malesiaan. Autolehtimäiseen tapaan auton suorituskyky, varusteet, jalkatila ja peräkontti oli tietysti testattava, jotta nähtäisiin mistä kiiltävän kuoren alle kätkeytyy. Nämä ominaisuudet tuli sopivasti kokeiltua ottamalla mukaan lenkille kolme kaveria ratsastus- ja golf-varusteineen ja suuntaamalla Mustin kuono kohti Legends Golf Coursea ja Rider’s Lodgea, n. 70km ajomatkan päässä sijaitsevaa lomakylää.

Mustin takakontti osoitti avaruutensa, sillä kaksi golfbägiä ja kolmet ratsastustarvikkeet sujahtivat sinne ilman suurta ihmettelemistä. Myös kaverit sujahtivat takapenkille ilman valituksia, joten arvelemme takapenkin olevan kohtuullisen tilava tai sitten ystäviemme vieraskoreita. Miinuspisteitä Musti sai sen sijaan navigaattorista, joka ei Malesian kartoista huolimatta tunnistanut määränpäätämme. Onneksi perinteiset paperikartat ohjasivat meidät perille ilman kertoteitä. Ainoat pienet ongelmat matkalla liittyivät raja- ja tietullimuodollisuuksiin, kuten puuttuviin maahantulokortteihin, peruutteluun tietulleilla, tietullisedän konsultointiin ja malesiankielisten maksuohjeiden tulkintaan. Ei lasketa niitä kuitenkaan Mustin piikkiin.

Perillä Riders Lodgessa miesväki vaihtoi hevosvoimat golfkärryyn ja naisväki kauramoottoreihin. Niissä puuhissa päivä sujuikin rattoisasti lukuun ottamatta pieniä villihevosmaisia tapahtumia iltapäivän maastossa, jolla Saara onnistui saamaan ratsultaan mustelman leukaansa. Kukaan ei kuitenkaan jalkautunut tahattomasti.

Golf-kierroskin sujui leppoisasti huolimatta tulimuurahaista, jotka hyökkäsivät öljypalmusta Antin kimppuun (miksi pallo oli palmun kätkössä, jääköön lukijoiden arvailujen varaan). Onnistunut päivä siis! Illalla oli mukava huristella kotiin Mustin kanssa, joka oli kuuliaisesti odottanut meitä parkkipaikalla kähinöimättä naapuriautojen tai golfkärryjen kanssa.

Ensi viikolla raportoimme Weekend Getaway Specialin muodossa Hong Kongista, jossa kisatiimimme kävi juuri verestämässä kuuden vuoden takaisia lomamuistoja!

Juhlatunnelmaa