Sukellus pintaa syvemmälle

Viiden Singaporen kuukauden jälkeen totesimme tuntevamme kotoisan uima-altaamme maisemat jo sen verran perinpohjaisesti, että halusimme kokeilla vesiurheilua pintaa syvemmällä. Koska sukeltelu 1,2m syvässä piha-altaassamme on aika syvältä, päätimme viiden hengen suomalaisporukalla vajota kunnolla pohjalle PADI open water diver –sukelluskurssilla. Kurssiin kuuluu niin teoriaa, allasharjoituksia kuin käytännön sukellustakin. Jotta meidän ei tarvitsisi tuhlata viikonloppuja liian syvälliseen pänttäämiseen, valitsimme kurssin, jossa teoria ja allasharjoitukset suoritettiin kätevästi kahden illan pintaraapaisuna ja viikonlopuksi suunnattiin merenalaisiin maisemiin iki-ihanalle Tioman-saarelle. 

Selvisimme teoriaosuuden melko tiivistetystä asiapaketista kiitettävästi ja allasosuudella kaikki saivat puhtaat pisteet hengitysharjoituksista ja maskin puhdistuksesta. Näillä eväillä starttasimme perjantai-iltana töiden jälkeen kohti Tiomania.

Reissu alkoi sukellusliikkeen pihasta, jossa suomalaisporukkamme sai oman minibussin ja vauhdikkaan intialaisen kuskin. Mukana bussissamme oli myös sukellusputiikin pitäjä ja hänen tyttöystävänsä. Matka sujui leppoisan sukellusaiheisen keskustelun merkeissä:” Miksi ette sukella Suomessa?” ”Eikö koralliriutta ole siellä yhtä värikäs kuin täällä?”.

Majoituksemme kanssa oli hieman huonoa onnea, sillä epäsuotuisista lautta-aikatauluista johtuen ensimmäinen yöpymisemme oli muuttunut neljän tähden paratiisihotellista Tiomanilla luokattomaan parasiittimotelliin Mersingin satamassa. Timotellin puolen tähden palvelun, muhkuraiset vuoteet ja märän kokolattiamaton täydensi buffet-aamupala viideltä aamulla: paahtoleipää, marmeladia, voita ja kahvia. Aamutunnelmat eivät siis aluksi olleet täysin otolliset sukellusviikonloppua silmälläpitäen, mutta saimme onneksi korjattua tilannetta lauttamatkalla ottamalla parin tunnin nokoset. Perillä Tiomanilla olimmekin jo hieman optimistisemmassa mielentilassa.

Pirteyttä tarvittiinkin, sillä perille päästyämme alkoi kunnon säpinä. Epäsuotuisat lautta-aikataulut olivat viivästyttäneet meitä aikataulusta kolmisen tuntia, joten aikataulussa riitti kirittävää. Ensimmäiselle sukellukselle sonnustauduimme märkäpukuihin pikavauhtia, laitoimme varusteet kuntoon, ja otimme sukellusopen vinkit vastaan ennen kuin hurautimme laivalla lähisaarelle käytännön harjoituksiin.

Perillä meidät lähetettiin yksi kerrallaan köyttä pitkin syvyyksiin, jossa sitten kukin parhaansa mukaan harjoitteli sukeltajan perustaitoja eli korvien painetasausta (tuttua lentokoneista), oikeaa hengitystä (ei kannata käyttää nenää) ja sopivaa ilmamäärää kelluntaliivissä (liian vähän ilmaa lähettää korkkina pintaan, kun taas liian pieni määrä saattaa johtaa ikävään kohtaamisen pohjan piikikkäiden korallien ja merisiilien kanssa). Nämä uima-altaassa yksinkertaiselta vaikuttaneet kikat olivat sen verran haastavia, että kalabongaus jäi vähän vähemmälle, ja jopa ohitsemme liukuneet suuremmat eläimet, kuten merikilpikonna, jäivät osalta huomaamatta.

Laivastomme toinen alus, M/S Karima

Kolmen sukelluksen jälkeen olo oli hieman naatti, varsinkin kun olimme tiukan aikataulun takia hoitaneet kaiken hieman nopeutetulla aikataululla (keskipäivän buffet-lounaskin upposi  20 minuutissa). Uni maittoi ja aamulla olimme niin virkeitä, että ehdimme ennen aamupalaa räpsimään fotoja Tiomanin autiosta hiekkarannasta.

Tiomanin paratiisiranta

 Toisena päivänä sukellukset menivät jo niin ammattimaisesti, että osasimme pohjautua ryhmänä ilman apuköyttä, eikä meitä tutkaileva kilppari jäänyt keneltäkään huomaamatta. Jee! 

Sukellusten jälkeen otimme kunnon loppukirin ehtiäksemme Tiomanilta mannermaalle lähtevän laivan kyytiin (aikaa suihkuun, pakkaamiseen ja lounaaseen 25 minuuttia) ja mutkaista moottoritietä takaisin Singaporeen ennen tullin suurinta iltaruuhkaa (ei onnistunut). Melkoinen fast track –kurssi, mutta lopputulos on sitäkin pysyvämpi: oma sukelluskortti!

Seuraavan weekend getaway –spesiaalin kohde on nyt selvä: veden alle!